SIIRI (_tukistaa häntä_). Äläpäs kiertele, Tuure. Sinä inhoat rumia
hattuja!
TUURE. Niin, mutta sinun nykyinen hattusi ei olekaan ruma; ja sitä
paitsi on se ollut tuskin kymmentä kertaa käytännössä.
SIIRI. Oikea variksenpelätin se on ja ollut minulla siitä saakka, kun
menimme naimisiin.
TUURE. Kolmetoista kuukautta takaperin.
SIIRI. Niin, mutta Pariisin-uutuudet ovat vain yksivuotisia kasveja.
TUURE. Ja kuitenkin viljellään niitä niin suurella huolella.
SIIRI. Kas niin, -- Aijotko nyt käydä vielä viisastelemaan?
TUURE. En suinkaan. _Semmoista_ vaikutusta ei kai mikään hattu ole vielä
kehenkään tehnyt.
SIIRI. Jospa tietäisit, kuinka sievä tämä on!
TUURE. Todellakin?
SIIRI. Kolme heleänväristä sulkatöyhtöä, jotka riippuvat näin. (_Osottaa
niiden asentoa._)
TUURE. Mahtaa olla aistikas.
SIIRI. Ja sitten kimppu irtoruusuja niskassa.
TUURE. Minä pidän enemmän _kiintonaisista_ ruusuista -- jotka eivät ole
niskassa!
SIIRI. Ole nyt kiltti ja hyvä poika!
TUURE. Sinähän ostit aivan äsken kaksi hattua?
SIIRI. Ne olivat talvihattuja.
TUURE. Ja tämä on?
SIIRI. Tämä on keväthattu.
TUURE. Ja sitten?
SIIRI. Tulevat tietysti kesähatut.
TUURE (_irrottautuu Siirin syleilystä ja nousee_). Muistatko sinä,
Siiri, mitä minä sanoin kosiessani sinua?
SIIRI (_kyyristäytyy tuoliin_). Sanoithan sinä paljonkin.
TUURE. Muun muassa, että minä olen köyhä mies.
SIIRI. Ei, sen sinä sanoit myöhemmin.
TUURE. Mutta sinä tiesit sen.
SIIRI. Tiesin kyllä.