MIKKO. Voisit tuota kumminkin sanoa. Minulle tahtoo nousta niin pahoja
aavistuksia...
MATLENA. Hiljaa--! Siellä tulee joku.
MAIJU (tulee juosten sisään). Äiti, äiti! Kiiltonappisia herroja!
Kahdella hevosella. Ajavat täyttä laukkaa tänne... Kas, johan ne ovat
kaikki täällä...
MIKKO. Kiiltonappisia herroja? Vie sinun perhana!
ANTTI. Pakoon! Kiiruusti!
MATLENA. Voi, Jumala!... Ennätämmekö?
TOPRA-HEIKKI. Mikä on?
MATLENA. Elä säikähdä. Meidän täytyy joutua pois metsään. Nouse pian
ylös.
MIKKO. Kruununmiehet meitä ajavat takaa. Helkkuna, nyt ne ovat jo
pihassa.
ANTTI. Porstuan ovi kiinni! Säppiin!
TOPRA-HEIKKI. Ei! Antaa heidän tulla.
MATLENA. Mitä aiot? Topra--?
TOPRA-HEIKKI. Levollisia kaikki! Ei mitään hätää. Jättäkää minun
huostaani. Suut kiinni, te muut. Mikko, muista! (Vallesmanni,
siltavouti, jahtivouti ja kaksi renkiä tulevat. Rengit pysähtyvät
ovelle.)
MAIJU. Isä, tekevätkö ne meille pahaa, nuo?
ANTTI. Elä pelkää. Mene äidin luokse.
VALLESMANNI. Hyvää iltaa!
TOPRA-HEIKKI. Jumal'antakoon hyvää iltaa, Herrat kun ovat lähteneet
oikein miehissä liikkeelle. Susiako ajetaan, koska jahtivouti on
matkassa?... Istukaa, hyvät herrat, istukaa! Sohvat tässä talossa ovat
vähän kovia, ei ole pantu resooria, mutta ehkä nuilla passaa pikkuisen
levähtää yhtä kaikki... Ellette pelkää, että tarttuu täitä vaatteihinne?
VALLESMANNI. Tekö olette haltijana tässä?
TOPRA-HEIKKI. Haltijana? Minä? Kas, kuinka herra vallesmanni on
leikkisä. Tuommoiset kauniit, kiiltävät napit nutussa ja kysyy sentään,
jos minä olen hänen haltijansa... Vai liekö minua tosiaan niin ylennetty
virassa? Mitä?... Ei tuo suotta olisi. Kyllä reuhkasin valtion työssä
kaiken kevättä ja kesää, että kannattaisi vainen. Vaatteenikin kulutin,
ettei ole kuin ryysyt jäljellä. Nähkääs tätä! Siinä riekale riekaletta
korville lyö... On se vähän kummallista sittekin. Saman isännän
palveluksessa toisen nuttu noin kaunistuu, toisen käy tämmöiseksi...
Kuka osaa selittää syyn? Minun järkeni ei pysty.
SILTAVOUTI. Osaatkos selittää, miksi toiset nousevat mäkeä ylös, toiset
taas laskevat mäkeä alas että hurajaa?
VALLESMANNI. Emme ole tulleet tänne suuta pieksämään, vaan viran
puolesta, niinkuin tiedätte. Siltavouti ottaa paperit esille ja pitää
protokollaa. Toimitus alkaa. Muistutan kaikkia läsnä-olevia vastaamaan
kysymyksiini suoraan ja kiertelemättä. Ilveilyt jättäkää sikseen, ne
eivät teitä pitkälle auta.
TOPRA-HEIKKI. Siis kysyttiin meiltä jo aluksi, kuka tässä on haltijana.
Vastaus: köyhän majassa on haltijana ensimmäinen paras herra, joka
sisään astuu. Pöydän luokse hän marssii kohta suoraa päätä ja on sitten
kuin isäntä ainakin. Mutta köyhä kun tulee herrastaloon, niin huutia
tietäköön. Alimmalle portaalle saa pysähtyä, taikka huoneesen jos
lasketaan, niin tuonne kynnyksen eteen--
JAHTIVOUTI. Suus' kiinni nyt!
VALLESMANNI. Ketkä teistä asuvat tässä tuvassa?
SILJA (hiljaa.) Vastaa, Antti.
ANTTI. Minähän tämän olen hyyrännyt.
VALLESMANNI. Nimi?
ANTTI. Vaaranen, Antti Vaaranen, työmies.
TOPRA-HEIKKI. Ilman työtä ja ruokaa.
VALLESMANNI. Vaimonne?
SILJA. Silja Korpela.
VALLESMANNI. Ja nämä muut?
MATLENA. Matlena minä olen. Mehtolan Matlena, Savion kylästä, Kuopion
pitäjää. Tuo, joka uunin luona seisoo, on veljeni, Mikko. Ja tämä tässä
on Topra-Heikki, Pohjanmaalta. Tuli viime talvena tänne rautatientyöhön
ja on kerrassa mies semmoinen, ettei hänen vertaistaan monta olekaan.
Antaisi toiselle vaikka silmän päästään. Kysykää keneltä hyvänsä, niin
saatte kuulla.
SILTAVOUTI. Omansa kunkin hyvä, sammakonkin nuijapää.