MATLENA. Istun toki (asettuu jakkaralle). Tässä näin, ihan likellä, Enkä
paikaltani hievahda. Ole vaan rauhassa,
TOPRA-HEIKKI. Laske kätesi tänne korvalleni. Noin, nyt on hyvä. Nyt ei
kuulu mitään.--Kumma että löi niin heikoksi miehen. Että kuulee
olemattomia ääniä. Ei se muuta ollut kuin heikkoutta, luonnon
heikkoutta.
ANTTI. Niin, eihän sitä ihmetellä sovi. Mieskin on ihminen, vaikka
olkoon kuinka väkevä.
TOPRA-HEIKKI. Tähän saakka en vielä ole säikkynyt enkä pelkoa tuntenut.
Mutta jopa nousivat ihokarvat yksin pystyyn ja kylmä hiki vieläkin valuu
pitkin ruumista... Oli niin outoa ja luonnotonta, sehän sen teki.
MATLENA. Niin, sehän sen teki.
ANTTI. Elä puhele enää, vaan koeta nukkua.--Ollaan kaikki hiljaa, että
hän saa unta (muuttaa Siljan luokse).
MIKKO. Parasta kun rupehimme maata jokaikinen.
TOPRA-HEIKKI. Siitä minulla vaan on paha mieli, että ennätti Ville
kuolla. Se meni nyt niinkuin turhaan kaikki. Vaikka onhan niitä muita
jäljellä. Paljonkin muita.
MATLENA. Nuku nyt, nuku! Heitä pois mielestäsi nuo asiat. Meillä on
aikaa miettiä niitä sittenkin taas, kun heräät.
TOPRA-HEIKKI. Sinä, Matlena! Oma tyttöni!--Kultanuppuni!--Pidätkö sinä
minusta nytkin vielä? Vaikka olen tänlainen--pahantekijä.
MATLENA. Minun silmissäni olet kuitenkin hyvä, parhain kaikista. Mutta
nyt et saa virkkaa enää mitään. Et ainoata sanaa.
TOPRA-HEIKKI. En, en.--Minä tottelen sinua ja nukun.
SILJA (puoliääneen Antille). Eiväthän kaikki voi olla rikkaita, toisten
täytyy olla köyhiä, sen on Jumala viisaudessaan niin määrännyt... Ja
itsekunkin tulee kantaa ristinsä kärsivällisyydellä, eikä soimata Herran
töitä, jos kohta niitä ei ymmärräkään. Ollaan uskolliset kuolemaan
saakka, kyllä ne sitten aikanaan kaikki selviävät.
ANTTI (samoin puoliääneen). Ei köyhyys taivaasen auta. Sen ainakin
kokemus näyttää.
SILJA. Sitä et tiedä. Muista vertausta rikkaasta miehestä ja
Latsaruksesta.
ANTTI. Se nyt oli se yksi tapaus. Sopineeko sama vertaus kaikille.
SILJA. Kyllä, kun vaan iloisella ja nöyrällä mielellä taipuu kärsimisen
alle. Luulen että silloin jo täälläkin annetaan joskus tuntea taivaan
esimakua.
MIKKO (Matlenalle puoliääneen). Matlena, kuulehan?
MATLENA. Mitä sitten? Puhu hiljaa.
MIKKO. Kuinka oli Topra saanut päähänsä, että ... että Jaara on kuollut?
MATLENA. Elä kysele.
MIKKO. Mielenhourettako kaikki?