ANTTI. Syytön olen minä, sillä minä en riitaa rakenna.
SILJA. Minulla ei sitten ole muuta neuvoa, kuin ilmoittaa asia
vallesmannille.
ANTTI. Koetapas semmoista tehdä. Koetapas, sanon minä! Tuhat tulimmaista!
Silloin ei kunnian kukko laula.
SILJA. Itsehän minua pakoitat. Kun et muuten luovu aikeistasi.
ANTTI. Mutta sinä et hiisku näistä rahoista sanaakaan. Muista se! Sinä
et suutasi aukaise.
SILJA. Tulee kuulla enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
ANTTI. Enkö minä saa sinua tottelemaan? Sepä kumma. Sinäkö tässä olet
haltijana, vai minä? (Puristaa häntä käsivarresta.)
SILJA. Lyötkö sinä minua siitä syystä, etten anna sinun sielullesi
vahinkoa tehdä? Että varoitan ja huudan takaisin, kun näen sinun
kääntyvän pahalle tielle.
ANTTI. Nyt vaikene ajoissa.
SILJA. En vaikene silloin kuin tiedän olevani oikean asian puolella.
ANTTI. Kuule, minä lyön.
MIKKO. Elä huoli, Antti. Lähdetään matkaamme ennen. Antti!
ANTTI. Kuritan häntä ensin.
SILJA. No, lyö vaan! Lyö tässä lapsemme ruumiin ääressä. (Heittää
peitteen Villen kasvoilta pois.)
ANTTI (jäykistyy). Ville kuollut!
SILJA. Kuollut. Päässyt pois synnistä ja murheesta. Sieltä hän nyt
autuudestaan katselee meitä, jotka riehumme täällä ja intoilemme emmekä
anna hänen tomulleenkaan rauhaa.
ANTTI (vaipuu penkille). Meidän ainoa poikamme!
SILJA. Noin hiljainen ja tyven on kuolema. Elämässä surraan ja
murehditaan. Mitä varten? Turhaa kaikki. Tänne kuin ehtii, niin lepoon
asettuu sekä ilot että tuskat.
MIKKO. Ville parka! Olispa hän yhtähyvin saattanut vielä elääkin.
SILJA. Mitäpä onnea hänelle täällä oli tarjottavana. Parempi, että Herra
hänet korjasi, ennenkuin ehti kovettua ja paatua.
ANTTI. Hän oli niin terävä ja vilkas... Erinomaisen kaunis poika, siksi
kuin rupesi sairastelemaan.
MIKKO. Niin oli, minäkin muistan. Oikein täytyi ihmetellä hänen
järkeään.
ANTTI. Ja semmoinen pää kun sillä oli oppimaan kaikkea. Luki jo kuin
vettä mitä kirjaa tahansa. Olisi hänestä tullut vaikka pappi, kun olisi
meillä ollut varoja häntä kouluttaa.
SILJA. Herra antoi, Herra otti, Herran nimi kiitetty olkoon! (Peittää
ruumiin jälleen.)
ANTTI. Mikä varjo siellä liikkuu?
SILJA. Joku on ikkunan takana.
MIKKO. Kuka perhana--? Antti, joudu! Pian pois nämä (viskaa lakkinsa
rahojen päälle ja painaa käsillään). Jokohan ennätti nähdä?
ANTTI. Odotas--se taitaa olla Matlena.
MIKKO. Niin onkin.--Hyi, kuinka säikähdin.--Mitähän siellä
kurkistelee... Kuunnellaanpas ... hän puhuu jotain (menee ikkunaan).
Ei! Ei ketään. Käy sisään vaan.
ANTTI. Mitä hän kysyy?
MIKKO. Jos täällä on vierasta tuvassa.
MATLENA (aukaisee oven ja katselee ympärilleen). Ei muita paitsi te?
Eikö uunilla liioin?
SILJA. Ei siellä ole yhtäkään ihmistä.
MATLENA (puhuu ulos). Tule, Topra.
MIKKO. Ahaa! Onko Topra matkassa?
(Matlena ja Topra tulevat sisään.)
MIKKO. Nythän olemme taas vähitellen koossa kaikki. Kunnari kun vaan
saapuisi vielä.
TOPRA-HEIKKI. Ovatko liikkuneet täälläpäin?
MIKKO. Ketkä?
TOPRA-HEIKKI. Kruununmiehet.
MIKKO. Ei, minun tietääkseni.--Ettäkö ajaisivat meitä takaa?--Ole
hiidessä--!
TOPRA-HEIKKI. Ehk'eivät ole jäljillä vielä. Mutta varoa saamme.
ANTTI. Kuinka niin?
MATLENA. Ei ne ole jäljillä, eikä meillä ole mitään vaaraa. Heitä vaan
mielestäsi pois kaikki ja istu tänne lepäämään. Tänne pöydän päähän,
näin. Ja sitten panen minä eteesi ruokaa, että saat syödä. Enkä anna
sinulle rauhaa, ellet syö oikein vahvasti. Tulkaa toisetkin, jos teitä
maittaa. Poikkesin Mäki-Mattiin sivumennen ja ostin mitä sain. Tulkaa,
tulkaa!
ANTTI. Minua ei nyt maita.
MATLENA. Tuossa leikkaan sinulle hyvän palasen palvattua lihaa, Topra.
Pistä suuhusi ja pure. Eläkä ajattele mitään, kuuletkos, elä yhtään
mitään. Syö ja ole ihan huoleton. Sitten rupeat levolle, etkä muistele
kruununmiehiä ollenkaan. Minä vaikka olen vahdissa tuolla ulkona sen
aikaa kuin nukut. Eikös niin?
TOPRA-HEIKKI. Mitä sinä väkisen työnnät minulle ruokaa, kun minua ei
kumminkaan maita. Olenhan sen sanonut jo tuhannen kertaa.
MATLENA. Ei ihminen elä syömättä. Ota, hyvä Topra, niele väkisen. Usko
minua, sinä sairastut muuten.
TOPRA-HEIKKI. Se on mahdotonta. Minä en saa menemään alas. Veisit pois.
Tekee pahaa sitä katsellakin.
MATLENA. Rupeatkos maata sitten?
TOPRA-HEIKKI. Ei nukuta.