TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Hittoako sinä siellä kuhnustelet ja
säikyttelet ihmisiä suotta? Sen vietävä!
JAARA. Tule, Topra! Parin tunnin kuluttua pääsemme vallesmannin
puheille.
TOPRA-HEIKKI. Vouhka! Mitä tekemistä siellä? Sinä pässi!
JAARA. Tunnustamaan ja saamaan rangaistusta.--Ottakaamme ristin kuorma
päällemme ja vaeltakaamme sitä kaitaista tietä, joka ijankaikkiseen
elämään vie. Tule, Topra! Päivän valetessa hän nousee, sanoivat rengit.
MATLENA. Voi, sitäkö se olikin. Nyt minä vasta käsitän.
TOPRA-HEIKKI. Hän on hullu! Ja hän tekee meidät onnettomiksi. Millä
tavalla voimme sen estää? Matlena, sano, neuvo.--Kuule, Jaara, toveri,
käytä järkeäsi. Meidät pannaan kiinni, vankeuteen, jos menet puhumaan
sanaakaan. Etkö sitä ymmärrä?
JAARA. Vankeuteen? Niin, vankeuteen! Kahleisin! »Niin kurit' tääll',
Vaan säästä siell'--»
TOPRA-HEIKKI. Kiusa ja kuolema! Minä olen hukassa hänen kanssaan
(pudistelee häntä). Pöllö, rahjus, kutale, sinä! Ijänikuinen hölmö!
Koetapas mennä meistä jaarittelemaan. Koetapas! Minä sinut tapan. Totta
totisesti, minä ammun sinut kuoliaaksi--
MATLENA. Topra--!
TOPRA-HEIKKI. Niinkö luulet, etten saa sinua tottelemaan? Sinua? Matoa,
tomuläjää--
JAARA (hiljaa veisaillen).
»En pelkää vaikka piirittäis'
Monta sataa tuhatta miestä--»
TOPRA-HEIKKI. Tuki suusi, minä sanon. Tuki suusi! Tee se ajoissa!
Muuten käy hullusti.
JAARA. »Ja verkkons' kaikki virittäis',
Sillä herra päästää heistä--»
TOPRA-HEIKKI. Saatana, kyllä minä opetan sinua--! (Ottaa revolverin
taskustaan ja ampuu.)
MATLENA. Topra! Onneton, mitä teit? Herra, taivaan' luoja, hän on
kuollut!--Topra, Topra! Hän on kuollut!
TOPRA-HEIKKI (viskaa revolverin kädestään).
MATLENA. Topra, mihin joudumme nyt, poloiset?... Miksi et virka mitään?
Puhu edes. Topra, kuule, sano jotain. Sinä tuijotat niin pahasti. Voi,
armaani, elä anna järkesi hämmentyä. Katso minuun. Kuuletko, Topra--
TOPRA-HEIKKI. Missä olet, Matlena?
MATLENA. Tässä, luonasi aivan. Sinussa kiinni. Etkös näe minua, ystäväni.
TOPRA-HEIKKI. Elä minua jätä.
MATLENA En jätä, en. Ole huoletta, en jätä. Voi, omani, kuinka olet
onneton. Kuinka kauheasti onneton!... En jätä, elä pelkää. Mutta pois
täältä, Topra. Täällä on niin jylhää. Puut ja kivet meitä syyttävät.
Pois pian. Rakas, onneton toverini--minä seuraan sinua vaikka kuolemaan,
elä sure! (Vie häntä pois.)