TOPRA-HEIKKI (kiukkuisesti). Pistä povitaskuusi, minä sanon. Tuhannen
tuhatta, mitä sinun pitäisi ymmärtää sitten?
ANTTI. No noh! Herra siunaa, saanhan ne sinne vähemmälläkin.
TOPRA-HEIKKI (tyyneemmin). Ja nyt luista tielle. Niinkuin olisit jo.
ANTTI. Entä Matlena? Ja Mikko ja sinä?
TOPRA-HEIKKI. Me tulemme sinne myöskin, päivän päästä tai parin. Mene
suoraan kotia, elä poikkea mihinkään.
ANTTI. En, en. Mutta olisin minä yhtäkaikki halunnut tietää...
TOPRA-HEIKKI (tekee kärsimättömän liikkeen).
ANTTI. No, sama se. Olkoon, siksi kuin tapaamme. Hyvästi, niin kauvaksi.
TOPRA-HEIKKI (jää katsomaan hänen jälkeensä).
MATLENA (tukehtuneella äänellä). Topra!
TOPRA-HEIKKI (ei kuule).
MATLENA (kovemmin, tuskallisesti). Topra!
TOPRA-HEIKKI (kääntyy äkkiä). Matlena!... Niin, olethan sinä täällä...
Sinä olit levoton meidän tähtemme ... et saanut unta, läksit hakemaan...
Istutaan tänne, Matlena, elä pelkää, en minä tee sinulle mitään pahaa.
En tule varsin likellekään: täällä kauvempana istun täällä näin...
Katselen sinua ja lepään ja unohdan koko maailman ... jätän mielestäni
pois kaikki... Matlena, uskotko että Ville nyt paranee, kun saa rohtoja?
Ja uskotko että Silja tulee iloiseksi?... Eikö se pikku Maijukin ole
kipeä? Laiha hän ainakin on ja nälkiintynyt, raukka, mutta nyt hän saa
ruokaa, saa syödä vatsansa täyteen ... ehkä ensi kerran elämässä. Eikö se
ole onnellista, Matlena? Etkö sinäkin ole siitä iloinen? Sinä et vastaa
mitään. Mikä sinun on, kun sinä et vastaa mitään?
MATLENA. En tiedä. Tulin äkkiä niin kauhean levottomaksi... Tämä pimeys
ja tämä yksinäisyys täällä metsässä... Emmekö lähde pois?... Etsitään
ylös ihmisiä ja taloja, mistä vaan löydämme.
TOPRA-HEIKKI. Ihmisiä, taloja? Vai niihin sinun mielesi palaa. No, mene
sitten. Mene, mene. Mene sukkelasti, juokse! Mitä sinä viivyttelet?
MATLENA. Topra, kuinka voit äyskiä noin? Enhän minä sinua jätä.
TOPRA-HEIKKI. Ooh, jätät kyllä. Vallan halusta. Noin siivo ja sävyisä
tyttö, mitä se välittää tämmöisestä rutjusta, maankulkijasta, roistosta.
Pois hän haluaa, oikeitten ihmisten luokse. Elää ja olla niinkuin
muutkin lämpöisessä kammarissa... Rehellisellä tavalla hankkia
elatuksensa. Esimerkiksi sillä tavalla, että koettaa päästä rikkaasen
naimiseen. Panee sitten köyhän tekemään työtä, mutta itselleen ottaa
ansion ja sylkee työntekijää vasten silmiä. Niin tekee siivo ja
rehellinen ihminen. Mutta tämmöiselle miehelle kuin minä, hän nyrpistää
nenäänsä ja sanoo: pois tieltä. No niin, hyvä fröökinä, mitä te
odotatte? Enhän minä ole tiellänne, nouskaa vaan ylös ja menkää suoraan
tuohon suuntaan, niin maantielle pääsette vallan pikaa. Tulisin
saattamaan, mutta ettehän te tämmöisen kanssa ilkiä pimeässäkään
kulkea...
MATLENA. Mitä varten minua noin kiusaat, Topra?--Ehkä sinut todenperään
jätänkin, koska noin häijyksi rupeat.
TOPRA-HEIKKI. Siitäkö syystä muka jätät, että olen häijy? E-ei! Elä
uskottele semmoisia. Sinä tahdot vaan päästä minusta, siinä koko asia.
Mutta vika, tietysti, kumminkin on minussa. Ymmärrän, ymmärrän! Sinä
olet itse viattomuus, eikö niin? Noh, mitä siinä viivyttelet vielä?
Pelkäätkö, että tulee minulle ikävä? E-ooho! Ei ikävä, ei pikkuistakaan.
Tuommoisia tyttöjä on maailmassa yltäkyllin minun varaltani, riittää
vielä toisillekin antaa... Matlena ... itketkö sinä?... Kuule,
Matlena... Niinkö olen pahoittanut sinun mielesi?
MATLENA (hiljaa). Mitäpä sinä siitä välität.
TOPRA-HEIKKI. Voi, mikä kelvoton ihminen minä olen. Ilkeä, pahasisuinen,
semmoinen. Anna anteeksi, Matlena, anna anteeksi. Minä teen, mitä
tahdot, saatan sinut taloon, muiden ihmisten luokse, käännyn sitten
takaisin.
MATLENA. Ei, ollaan täällä. En minä sinne mene, ilman sinua, sanoinhan
sen jo.
TOPRA-HEIKKI. Miks'et menisi, Matlena? Parempi on sinulle, kun eroat
minusta ajoissa. Jätät minut oman onneni nojaan. Sanon sen suoraan.
Näes, minä olen tuommoinen rauhaton tuittupää. Voi, jospa olisi siinä
kaikki. Mutta minä olen ehkä vaarallinen ihminen, pahantekijä, jota
jahdataan korvesta korpeen kuin sutta ikään. Minä vetäisin sinutkin
onnettomuuteen, Matlena. Ei, ennemmin kärsin yksin--tulkoon mitä tuli!
Lähde nyt, minä vien sinut lähimpään taloon.
MATLENA. En lähde, en jätä sinua, sanon sen vielä kolmannen kerran. Jos
olet onneton, silloin juuri ystävää tarvitsetkin. Minä seuraan sinua,
Topra, minne menet, eipähän minua mikä sido. Se on päätetty! Nyt en
sinusta erkane, paitsi jos väkisin ajat minut luotasi.
TOPRA-HEIKKI. Matlena, sinä et tiedä, mitä puhut. Seuraat minua, sanot!
Et erkane minusta? Ja se on luja päätöksesi? Ei, minä vallan hämmennyn.
Missä minä olen? Ja mikä minä olen? Sanoitko sinä, Matlena, että
rakastat minua? Että tahdot tulla minulle? Minulle? Ikuiseksi toveriksi?
MATLENA. Niin, jos huolit.
TOPRA-HEIKKI. Jos huolin? Siitäkö se vaan riippuu?--Ei muusta? Sinä
tulisit minulle, vaikka olen niin köyhä, ettei ole muuta kuin kaksi
tyhjää kättä? Ja vaikka olen tämmöisenä hylkynä, tarpeettomana miehenä
maailmassa?
MATLENA. Mitä minä siitä välitän. Eihän se ole sinun syysi.
TOPRA-HEIKKI. Ei tosin olekaan. Tiedäthän sinä että olin kova
työntekijä. Etten säästänyt voimiani, enkä laiskotellut.
MATLENA. Ja että kykenit mihin toimeen hyvänsä. Sen sanoivat kaikki
yhdestä suusta. Enkö sitä tietäisi! Ennenkuin tunsinkaan ja ennenkuin
meidän paikkakunnalle tulitkaan, kuulin sinua jo mainittavan
parhaimmaksi työmieheksi koko maassa.
TOPRA-HEIKKI. Eikä suotta, sen uskallan sanoa. Näillä käsillä on tehty
työtä. Ja ne vielä työhön pystyvät. Ellei niitä Suomessa tarvita, niin
tarvitaan ehkä muualla. Matlena, tiedätkös mitä? Me lähdemme Amerikkaan.
Sen teemme. Kuinka tyhmä olen ollut, kun en sitä ennen tullut
ajatelleeksi. Niin, Amerikkaan me lähdemme. Siellä ei puutu työtä, eikä
siellä tekevä käsi tyhjäksi jää. Matlena, kevättalvella me jo lähdemme.
Kärsitäänhän sinne asti. Eikö niin? Kevättalvella me lähdemme?
MATLENA. Amerikkaan? Vieraalle maalle? Kauvas pois ystävistä ja
tutuista. Voi, Topra, mistä nyt tuo pisti päähäsi?
TOPRA-HEIKKI. Mitä pahempi se on vieras maa kuin kotoinenkaan? Paistaa
siellä Jumalan päivä ehkä lämpöisemmin kuin täällä. Ja siellä pääsemme
elämään, ajattele sitä. Minä sinulle vielä näytän, että onko minussa
kuntoa, vai ei. Ja onko minussa miestä vaimoani elättämään. Totta vie!
Nälkää hänen ei pidä näkemän, niinkauvan kuin noissa käsivarsissa voimaa
lienee. Mutta pois täältä! Pois maasta, jossa työntekijä on kuin
koira,--ei, mitä sanon, pahempi kuin koira, sillä koirallekin jo
annetaan enemmän arvoa. Koetellaan, minkälainen on muualla maailma.
MATLENA. Mutta matkarahaa? Mistä sitä saisit?
TOPRA-HEIKKI. Niin, matkarahaa?... Minulla jo on.
MATLENA (vetäantyy vähän kauvemmaksi). Sinulla jo on?... Kuinka?
TOPRA-HEIKKI. Niistä, joita Antille annoin, riittää hyvin meillekin.
MATLENA (hiljaa, tuhahdetulla tuskalla). Oliko niitä niin paljon?
TOPRA-HEIKKI. Oli.
MATLENA. Ja ne... Elä suutu, Topra, minä tiedän, että sinä olet
rehellinen mies... Mutta ... olivatko ne oikeita rahoja?--Tarkoitan,
olivatko ne ... oikealla tavalla ansaittuja?
TOPRA-HEIKKI. Tiliäkö vaadit?
MATLENA. Ei, en minä vaadi mitään... Minä vaan kysyn. Ellet tahdo sanoa,
tyydyn siihen. Tiedänhän, että sinä olet rehellinen mies ... että sinulla
on oikeuden tunto selvempi ja varmempi kuin kellään...
TOPRA-HEIKKI. Ole vaiti, sinä kiusaat minua. Mikä on oikeata, mikä
väärää? Mikä rehellistä, mikä epärehellistä? Sano se, jos voit.
MATLENA. Eikös Jumalan sanassa--?
TOPRA-HEIKKI. Sotaa ei kielletä Jumalan sanassa. Ja sodassa on
luvallista, mikä muuten katsotaan vääräksi.
MATLENA. Nytpä ei ole sota.
TOPRA-HEIKKI. Eikö ole sota rikkaitten ja köyhäin välillä? Eikö siinä
meikäläinen taistele henkensä edestä?
MATLENA. Topra ... mitä tällä kaikella tarkoitat?
TOPRA-HEIKKI. Minä selitän sinulle ... tulee sinun se tietää
kumminkin... Mutta ole järkevä, Matlena. Ota asia siltä kannalta kuin
se on otettava.
MATLENA. Minä koetan.
TOPRA-HEIKKI. Äskeinen tulipalo...