MATLENA. Mutta olepas, hyvä Topra, jo hiljaa. Minullakin olisi
puhumista, mutta sinä et anna suunvuoroa etkä malta kuunnella.
TOPRA-HEIKKI. Puhu, armas! Nyt kuuntelen vaikka tuomiopäivään asti.
MATLENA. No, saadaanpas nähdä. Mikko, kuuntele sinäkin, eläkä vilkuile
sinne taaksesi alinomaa. Asia koskee sinua yhtä paljon.
MIKKO. Minua? Tulenpa sitten likemmäksi. Kas niin! Ala jutella, minä
olen valmis.
MATLENA. Sitä ajattelin vaan sanoa, että mitä hyvää teille lähtee tästä
kuljeksimisesta. Asettuisitte yhteen kohti, eläisitte ihmisiksi ja
herkiäisitte pois maita, metsiä kiertelemästä.
TOPRA-HEIKKI (laulaa).
»Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille,
Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille.
Että tahdotkos sa neiti tulla tälle juomarille.»
MATLENA. Tuossa oli! Etpäs voinutkaan talttua kuuntelemaan.
TOPRA-HEIKKI. Siunaa ja varjele! En muistanut. Mutta nyt! Nyt vaikenen
kuin muuri.
MATLENA. Niin, herkiätte pois maita, metsiä kiertelemästä ja tulette
meidän mukanamme sinne, omalle puolelle. Antin tuvassa on kyllä sijaa
teille molemmille.
MIKKO. Ja mitä me siellä tekisimme? Istuisimme nurkassa, kädet ristissä
ja kiristäisimme suolivyötä, niinkö? Kiitoksia paljon!
MATLENA. Ei teille siellä pahemmin nälkä tulisi kuin täällä
metsässäkään. Ja olisihan lämmintä ja suojaa yhtäkaikki.
MIKKO. Mutta avarassa maailmassa jotain hommaa. Ellei yksi neuvo auta,
niin totta toinen.
ANTTI. Sitä minä jo Matlenalle sanoin. Kuka nuoren miehen sijasta
viitsii yhteen kohti asettua ilman työtä ja ruokaa. Joukollisen on eri
asia.
MATLENA. Vaan paleltuvathan ne, kun tulee talvipakkaset ja tuiskut.
TOPRA-HEIKKI. »Pidän, pidän, pidän!» Ei, minä en osaa sanoa sitä niin
suloisesti kuin Matlena. En vaikka. »Pidän, pidän, pidän--!»
MATLENA. Varsinko sinä tahallasi teet kiusaa, Topra? Tuon kun olisin
arvannut, niin--
TOPRA-HEIKKI. Mitä niin--?
MATLENA. Niin en sitä sanaa olisi suustani päästänytkään.
TOPRA-HEIKKI. En virka enää mitäkään. En tuon koomin. Pane kätesi
huulilleni, että pysyvät varmemmin kiinni. Missä sinun kätesi on? Tänne,
laps' kulta. Herran terttu, kuinka se on kylmä. Anna kun lämmitän.
MATLENA. Mitä sinä, Topra, arvelet? Eikö ole parasta seurata minun
neuvoani?
TOPRA-HEIKKI. Parasta, tietysti, parasta. Vaikka en minä, totta puhuen,
kuunnellut äsken niin tarkkaan, että oikein tietäisin--
MATLENA. Tuommoinen sinä olet. Et välitä pyynnöstäni ollenkaan.
TOPRA-HEIKKI. Enhän minä voinut, kun olin niin onnellinen tässä
polvellasi. Sitä vaan ajattelen, että kuinka paljon sinä minusta pidät,
Matlena. Pidätkö yhtä paljon kuin veljestäsi, Mikosta? Vai pidätkö
enemmän?
MIKKO. Topra! Ylös! Pian!
TOPRA-HEIKKI (kavahtaa istualleen). Hei, mikä hätänä? (huomaa valkean).
Ah--!
MATLENA. Tulipalo!
ANTTI. Mikähän siellä palaa?
MATLENA. Kuinka se kiihtyy! Tuota, tuota! Näettekö noita tulikieliä,
kuinka korkealle ne nousevat? Ja semmoista paksua savua! Tuntuu niin
kamalalta, että oikein vapisuttaa. Topra, tule katsomaan!
TOPRA-HEIKKI. Mitäs siinä katsomista. Riihi se vaan on.
ANTTI. Vahinkoa parhaiksi. Varsinkin jos sattuu olemaan eloa sisässä.
MIKKO. No, Topra--?
TOPRA-HEIKKI. Odota! Vielähän tässä on aikaa.
MIKKO. Ei niinkään. Kuule, ei niinkään.
ANTTI. Ettäkö mentäisi sammuttamaan? Mahtaisi siellä apu olla tarpeen.
MIKKO. Mies hoi, mitä sinä ajattelet?
TOPRA-HEIKKI. Suus' kiinni! Ja anna minun olla rauhassa.
MIKKO. Jopa sinä olet kummallinen ihminen... Jätetäänkö sitten kaikki
sikseen? Niinkö tahdot?
MATLENA. Mikä sinua vaivaa, Topra? Oletko kipeä?
TOPRA-HEIKKI. On niin kurjaa tämä elämä. Niin kurjan kurjaa! Ja me
ihmiset olemme kuin petoja. Raatelevia, verenhimoisia petoja. Susia,
tiikeriä, lohikäärmeitä, hyi! Toinen väijyy toistaan, ryövää ja ryöstää.
Ei aikaa, eikä armoa, vaikka henki menköön. Semmoisia me olemme. Ja
semmoista on elämä. Mitä varten tänne lienemme syntyneetkään? Mitä
varten olen minä maailmaan tullut? Onko hyötyä minusta yhdellekään
ihmiselle? Ja kaipaisiko kukaan jos pois olisin jäänyt?
MIKKO. Nyt siellä jo on joukkoa, koska kuuluu huutoa tänne saakka.
TOPRA-HEIKKI. Niin, sanokaapa se. Kuka kaipaisi? Kenellekä olen
hyödyksi? Nimittäkää yksi ainoa ihminen, jolle olisin jotain hyvää
tehnyt.
MATLENA. Mistä nuo ajatukset juuri tällä hetkellä?
ANTTI. Eihän, velikulta, ole sinun syysi. Halua sinulla kumminkin olisi
auttaa, jos kellä. Sen tiedän.
TOPRA-HEIKKI. Onko minulla edes sitäkään?
MIKKO. Ei nyt enää. Ennen kyllä.
TOPRA-HEIKKI (hyppää ylös). Ettäkö olisi mennyttä? Valehtelet, ruoja!
Minä näytän, että on jäljellä sekä halua että kykyä. Siljan pelastan ja
lapset. Ei kuole Ville, jos rohdoista apu lienee. Eikä Santalan joukko
maantielle jää, vaikka ajettaisiinkin heidät mökistään. Saavat toisen
sijaan ja paremman. Nyt tule, Mikko, jos tulet. Ellet tule, niin jää
tänne.
MIKKO. Minäkö en tulisi. Kun aikoja sitten tahdoin sinua lähtemään.
Emmekö tuota lienekin jo myöhästyneet.
ANTTI. Sammuttamaanko menette? Jos lähtisin minä mukaan? Kai siellä
miehiä kysytään?
TOPRA-HEIKKI. Ei,--ole Antti täällä Matlenalla toverina. Me emme kauvan
viivy. Tuota pikaa tulemme takaisin.
MATLENA. Niin minulla toverina, kaiken mokomin. Enhän minä toki hirviä
täällä yksin olla, pimeässä metsässä.
ANTTI. No, yhden tekevä. Olen sitten pitkälläni sen aikaa! Ahhah! Hyvää
se tekeekin. Väsyttää minua nyt oikein kovasti.
TOPRA-HEIKKI. Hyvästi, Matlena, anna minulle kättä!
MATLENA. Hyvästi.
MIKKO (kulissien takana). Ala joutua, Topra!
TOPRA-HEIKKI (puristaa Matlenan käsiä). Sinun tähtesi. Ja Siljan ja
Villen tähden. Heidän tähtensä, siellä Santalassa. Kaikkien kärsivien
tähden.
MATLENA. Mitä puhut?