(Metsäinen seutu. Oikeaan kallio; perällä, puiden takana, järvi. Mikko
ja Kunnari lyövät korttia valkean ääressä. Jaara venyy pitkällään
syrjässä.)
KUNNARI (laulaa).
»Mamma se läksi maanantaina, maanantaina, maanantaina.
Koko viikon reisulle,
Riti rati, riti rati rallallalalilai,
Riti rati, riti rati rallallalalilai,
Rallallalalilali rallallaa.
Varoitteli tyttöänsä, tyttöänsä, tyttöänsä,
Ettei ne koijarit narrata saa.
Riti rati, riti rati, rallallalalilai,
Riti rati, riti rati, rallallalalilai,
Rallallalalilai rallallaa.»
Pata valttia ja tuossa sotamies!
MIKKO. Sen kuningas kaataa.
KUNNARI. Perhana, kun en muistanut koko kuningasta. Luulin sen jo
menneeksi.
MIKKO. Vielähän tässä on risti-akkakin.
KUNNARI. Pieni kuin potatti.
MIKKO. Mutta veipä sinulta ässän.