ALMA. Hyvää päivää, Sylvi. Tulimme sinua tervehtimään, kun kuulimme,
että olet kaivannut vanhoja tuttavia.
SYLVI. Minäkö?--Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja
tuttavia. Viktoria vaan--en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään
muuta.
KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai--täytyykö lähteä
pois heti?
SYLVI. Ei, kyllä saatte olla vähän aikaa, jos tahdotte minun puolestani.
ALMA. Me, näetkös, ajattelimme, että se ehkä vähäisen virkistäisi sinua.
SYLVI. Niinkö ajattelitte? Ja senkötähden--? Voi, sittenhän te olettekin
oikein ystävällisiä. Ja sinä myös, Karin? Senkötähden sinäkin tulit?
KARIN. Niin. Ja oli minulla vielä toinenkin asia.--Tulin lausuneeksi
sinulle kovia sanoja viimein. Voisitko antaa ne anteeksi, ja unohtaa
pois kaikki?
SYLVI. Oi, niin mielelläni! Niin kovin mielelläni. En niitä ole
muistanutkaan sen koomin. Minullahan nykyään on ollut niin paljon muuta
ajateltavaa.
ALMA. Sylvi raukka, sinä olet niin laihtunut näinä aikoina.
SYLVI. Olenko?--En ole kaukaan aikaan katsonut peiliin. En tiedä
ollenkaan, minkä näköinen nyt olen.
ALMA. Kuinka olet muuten voinut? Oletko ollut tervennä?
SYLVI. Kiitos, kyllä olen.--Kuule, miksi ei Viktor ole käynyt minua
katsomassa?--Eikö hän ole saanut kirjeitäni?
ALMA. Kyllä,--kyllä hän on ne saanut. Mutta näetkös,--me arvelimme
siellä kaikki, ett'ei hänen pitäisi tulla,--ett'ei se olisi hyvä
sinullekaan.
SYLVI. Minulle? Oi, kuinka te erehdytte!
ALMA. Ei, Sylvi kulta, emme me erehdy. Se vaikuttaisi sinussa
mielenliikutusta, ja semmoista sinulla on muutenkin ollut tarpeeksi
asti. Ja sitä paitsi--on siihen vielä muitakin syitä. Voinet kai arvata
että kaupungilla on liikkunut kaikenlaisia huhuja--ne tietysti sen
kautta saisivat uutta yllykettä ja Viktor menettäisi helposti koko
tulevaisuutensa. Sitä et soisi sinäkään, siitä olen varma.
SYLVI. Mutta tietäväthän kaikki, että hän on viaton--ett'ei hänellä
ollut aavistustakaan--
ALMA. Tietävät kyllä. Mutta häntä on kumminkin tahdottu sekoittaa tähän
juttuun toisella tavalla. Ei, Sylvi,--kaikin puolin on parasta,
ett'ette tapaa toisianne vielä pitkiin aikoihin. Sitten vast'edes
joskus--
SYLVI. Minä en voi elää, ellen saa häntä tavata. Usko minua, Alma, minä
en voi elää.--Rakas Alma, toimita niin, että Viktor tulee. Se riippuu
kokonaan sinusta, hän kyllä tulee, jos sinä vaan häntä kehoitat siihen.
Minä tiedän sen, hän seuraa sinun neuvojasi kaikessa,--varsinkin nyt.
Alma, elä ole kova minulle, anna hänen tulla. Minä rukoilemalla rukoilee
sinua: anna hänen tulla!