AKSEL. Vait'!--Sinun täytyy. Ja sillä hyvä. (Kävelee muutamia kertoja
edestakaisin huoneessa.)
Huh, kuinka ihminen saattaa hermostua!... Mutta eihän tuo kumma olekaan.
Ensin yön valvominen, ja sitten--tämä juttu. Vähemmästäkin jo voi
tuskastua... (Menee vasemmanpuoliselle ovelle.) Mari! Onko Mari siellä?
MARI (ruokasalista). Täällä on.
AKSEL. Olkaa hyvä ja tuokaa juomavettä... Ja sitten menen tunniksi maata
tuonne alkooviin. Siksi sinä toivoakseni olet tullut järkeesi taas. Minä
puolestani koetan myöskin rauhoittua. (Menee alkooviin.)
(Sylvi on mielenliikutuksesta puoleksi tajuttomana; silmät harhailevat
ympäri ja pysähtyvät viimein strykniinilaatikkoon. Vaistomaisesti
tarttuu hän siihen.
Mari tuo juomavettä, panee tarjottimen kirjoituspöydälle ja menee. Sylvi
pusertaa kaksi kapselia lasiin ja täyttää sen sitten vedellä.)