AKSEL. Hävytöntä? Sekö, että suutelen vaimoani? Että pidän hänestä?
SYLVI (tempautuu irti, vavisten vihasta). Mutta kun minä en tahdo,
kuuletko. Minä en ole sinun vaimosi enää, minä en rakasta sinua, enkä
ole koskaan rakastanut.
AKSEL. No, mutta Sylvi, oletko sinä hullu? Kuinka voit käyttäytyä tuolla
lailla?
SYLVI. Minä en tahdo olla sinun vaimosi, minä rakastan Viktoria enkä
sinua, ja hänen omansa minä olen--
AKSEL. Nyt riittää! Ei sanaakaan enää! Onneton--! Aivanhan sinä olet
järkesi menettänyt! Varo itseäsi, jos vielä kerran puhut tuommoisia
typeryyksiä. Se tulee sinulle kalliiksi, kuuletko. Sillä nyt on
kärsivällisyyteni tykkänään lopussa. Minä varoitan sinua ajoissa. Elä
ärsytä minua enää. Siitä saattaa olla pahempia seurauksia, kuin voit
aavistaakaan. Vai niin--! Se junkkari kulkee täällä ja panee mokomia
hullutuksia sinun päähäsi. Kyllä minä hänet opetan--! Hän tulee
tietämään, mitä hänen rauhaansa sopii, sen lupaan.
Kuule, Sylvi! Arkkitehti Hoving ei avaa enää meidän oviamme. Etkä sinä
liioin käy heidän luonaan. Se seurustelu on nyt lopussa. Minä tulen
sen ilmoittamaan heille. Ja sinä sillä välin noudatat minun tahtoani
tarkalleen kaikessa. Pane se mieleesi.