SYLVI (ojentaa hänelle lasin).
AKSEL (tyhjentää sen). Kiitos! Herätätkö minut noin puolen tunnin
päästä?
SYLVI. Herätän.
AKSEL. Sitten teemme kaikki hyväksi jälleen. Jos sinä olet yhtä mieltä
minun kanssani, niin emme puhu enää sanaakaan koko jutusta, vaan
unohdamme pois kaikki tyyni, ijäksi päiviksi. Ja nyt hyvästi niin
kauvaksi!
SYLVI (seuraa häntä jäykästi silmillään. Jää tuijottamaan hänen
jälkeensä). Hyvästi!
(Aksel menee takaisin alkooviin. Vähän aikaa on kaikki hiljaa. Sitten
kuuluu hiljainen valitus, joka vähitellen kovenee. Eroitetaan sanat:
Sylvi--auta--. Sylvi pakenee huoneen etäisimpään osaan, painautuu
seinään, katse kauhusta jähmettyneenä kiintyy alkooviin. Valitushuudot
lakkaavat. Viktor tulee etehisen kautta, pysähtyy, katsoo ympärilleen ja
huomaa Sylvin.)
VIKTOR. Sylvi--! Mikä sinulla on? Mitä sinä siellä makaat?
SYLVI. Sh--!... Ole hiljaa!...
VIKTOR. Nouse ylös ja sano, mitä on tapahtunut?
SYLVI. Hän--hyvä jumala----Aksel----Viktor, auta!