KARIN. Näettekö, kuinka hempeästi he nojaantuvat toisiinsa? Aivan kuin
joku vasta kihlattu pari.
ALMA. Sinä liioittelet, Karin. Tuohan on ihan tavallinen asento, kun
käydään käsikädessä.
ANNI. Herra Vahl saattaisi juuri pitää parempaa huolta rouvastaan eikä
jättää häntä noin omille hoteilleen, kosk'ei hän kumminkaan osaa
käyttäytyä niinkuin pitäisi.
ALMA. Hän onkin oikeastaan vasta ensi kertaa tänlaisissa tanssiaisissa.
Muistattehan, että hän kantoi surua vanhempiensa jälkeen aina siitä
saakka, kun tuli täysikasvuiseksi.
ANNI. Se on totta se. Ja siitä syystä häntä ehkä pitäisikin varoittaa
ja oikaista. Sinun tehtäväsi se on etupäässä, Alma, varsinkin kun asia
koskee veljeäsi myös.
ALMA. Niin, minä lupaan puhutella heitä molempia, ja Viktor malttaa
kyllä mielensä, sen saatte nähdä.
KARIN. Olisin suuresti erehtynyt hänen suhteensa, ellei hän sitä tekisi.
(Useita herroja tulee sisään ja pyytävät naisia tanssiin. Näyttämö
tyhjenee, ainoastaan salin ovelle jää muutamia herroja katsomaan tanssia.