SYLVI. Aksel kulta, elä nyt kiellä! Minulla kun on niin kova halu.
AKSEL. Mutta minullapa ei siihen ole halua ollenkaan, pikku kissimirri.
Ja sitä paitsi--minä en mitenkään jouda.
SYLVI. Niin, sitten en tiedä muuta neuvoa, kuin että annat minun mennä
Alman ja Viktorin kanssa. Sillä täytyy minun kumminkin päästä sinne.
Ajatteles, enhän ole vielä milloinkaan ollut kunnollisissa
tanssiaisissa.
AKSEL. Mitä niissä oikeastaan tehdään, noissa tilaisuuksissa? Tuskin
muuta kuin tanssitaan, vai kuinka?
ALMA. Eipä juuri.--Joskus tarjotaan vähän laulua ja soittoa.
AKSEL. Jos siellä edes tapaisi tuttaviaan. Mutta arvaan, ettei sinne
vanhempia herroja tule ketään.
ALMA. Kyllä minä kumminkin olen nähnyt muutamia joka kerta. Kuuluvatpa
pelaavan vistiäkin jossain siellä herrojen puolella.
VIKTOR. Niin minäkin olen kuullut kerrottavan.
AKSEL. Se on muuten yhdentekevä. Minä puolestani en juuri erittäin
välitä korttipelistäkään. Mutta jos tuota nyt kerran kumminkin tekisi
pikku vaimolleen mieliksi ja menisi sinne.
SYLVI. Niin, tiedätkös, niin minäkin arvelen. Kerran kumminkin täytyy
tehdä pikku vaimolleen mieliksi.