VIKTOR. Jos sinä nimi vain tahdot tanssia kanssani.
SYLVI. Oh,--kaikkein ennemmin sinun kanssasi, tietysti.
VIKTOR. Ja minä kyllä saatan sinut kotiin, jos niin ettei miehesi tule.
SYLVI. Ja Alma varmaankin--Alma kulta, suutuitko sinä minuun? Anna
anteeksi, enhän minä niin pahaa tarkoittanut.
ALMA (hymyillen). Mitäpä se hyödyttäisi, jos sinuun suuttuisikin? Sinä
olet nyt kerran semmoinen--kuin olet.
SYLVI. Niin, siinä olet oikeassa. Minä olen juuri semmoinen kuin olen.
Niin ett'ei maksa vaivaa välittää pikku asioista.--No niin--(Rukoillen.)
Ottaisithan sinäkin pitääksesi huolta minusta, Alma kulta, että Aksel
voisi olla rauhoitettu siinä suhteessa?
ALMA. Mielelläni.
SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas.--(Hyppää ylös ja puristaa häntä kaulasta.)
Niin, sinä olet kumminkin aina hyvä ja kiltti.--Topp, Viktor? Me
tanssimme yhdessä ensimmäisen franseessin tänä iltana?
VIKTOR. Sen teemme!
SYLVI. Ja muita tanssia vähän väliä. Sinun pitää hakata minua hirveästi,
kuules!
VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
SYLVI. Oi, kuinka siellä tulee hauska! Niin jumalattoman hauska!--Minä
otan morsiuspukuni--niin, tiedätkös, morsiuspukuni--se kuuluu sopivan
minulle erinomattain.--Hyvä, rakas Viktor, näin iloinen en minä ole
ollut sitten kun sinä viimeksi olit täällä, kuusi vuotta takaperin.
Uskotko?
VIKTOR. Enpä oikein.
SYLVI. Maltapas--kyllä minä opetan sinut epäilemään.
(Aksel tulee etehiseen.)
SYLVI. Kas, tuolla on Aksel--sinä tulet kuin kutsuttu, holhooja-setä.
AKSEL (tervehtii vieraita). Sepä hauskaa.--Mitä kuuluu, neiti?
SYLVI. Niin, tiedätkös, mistä täällä on kysymys?
AKSEL (hymyillen). Ei, minulla ei ole aavistustakaan.
SYLVI. Että me menemme tänä iltana tanssiaisiin.
AKSEL (laskee paperit kädestään pöydälle).
SYLVI. Mitäs sinä siitä sanot, Aksel?
AKSEL. Vai niin, vai »menemme me tanssiaisiin?» Ketkä me?
SYLVI. Me kaikki tyyni. Sinä myöskin.
AKSEL. Jopa jo! Mitä minä siellä tekisin! Enhän minä edes tanssi.
SYLVI. Sinä katselet. Ja sitten sinä puhelet vanhempien herrojen kanssa,
ja viet minua puhvettiin tanssien välillä.