SYLVI. Ei, sillä he ovat syntymästään saakka ymmärtäväisiä ja vakavia ja
mallikelpoisia kaikessa, ja Jumala on varmaankin luonut heidät varta
vasten holhoojiksi meille syntisparoille.
ALMA. Toisin sanoen, meidän tehtävämme on vartioida teitä ja estää teitä
tekemästä tyhmyyksiä.
SYLVI. Niin, jos me vaan _annamme_ teidän alituisesti komentaa
itseämme. Mutta minäpä sanon, että se välistä saattaa ärsyttää minua
niin, että joudun ihan raivoon--ja olisin valmis tekemään mitä
tahansa--kun vaan pääsisin tuosta kauheasta vartioimisesta,--vaikka
suurimman hurjuuden, jos niiksi tulee.
ALMA. Sylvi kulta, aina sinä kiivastut niin kauheasti.
SYLVI. Ja sinä sinä et kiivastu koskaan!
VIKTOR. No, no, ei riidellä. Puhutaan ennen jostakin muusta.--Tuletko
sinä tanssiaisiin tänä iltana, Sylvi?
SYLVI (allapäin). En suinkaan.
VIKTOR. Miksi et?
SYLVI. Aksel ei varmaankaan anna itselleen aikaa. Eikä häntä
luultavasti halutakaan.
VIKTOR. Mutta: voisithan sinä siltä tulla?
SYLVI. Menettekö te sinne?
VIKTOR. Kyllä. Me menemme molemmat, sekä Alma että minä. Tule nyt
mukaan, minä pyydän sinut ensimmäiseen franseessiin.