SYLVI. Ei hyi!--kas vaan. Alma tuntuu olevan sinun holhoojasi, niinkuin
Aksel minun.
VIKTOR. Minun holhoojani?
ALMA. Jos Viktor luottaa minun arvostelukykyyni ja mielellään seuraa
minun neuvojani, jota hänen ei vielä koskaan ole tarvinnut katua--
SYLVI. Ei--kukas sitä tahtoo väittää? Sinähän aina olet niin viisas ja
järkevä, että oikein tuntuu kamalalta.
ALMA (hymyillen). Elä keskeytä minua. Jos Viktor niinkuin sanoin,
vanhasta kokemuksesta luottaa minuun, niin pitääkö minua siltä
sanottaman hänen holhoojakseen?
SYLVI. Sama se on, sanotaanko sinua siksi tai ei, se sinä kumminkin
olet; sillä sinä olet yksi noita täydellisiä, vanhurskaita ja siveitä
ihmisiä, jotka eivät koskaan erehdy, eivät koskaan tee mitään
tyhmyyksiä, ja jotka eivät milloinkaan maailmassa ole olleet lapsina--