SYLVI. Ei mitään »muttaa». Kas niin, anna minun nyt sitoa huivi
silmillesi. Taivuta vähän polviasi, että yletän. Kas noin. Näetköhän
sinä nyt myöskin, vai--?
VIKTOR. En pikkuistakaan.
SYLVI. Kuulepas, veitikka, sinä näet ihan varmaan tuolta alta?
VIKTOR. Minä vakuutan.
SYLVI. Vedetään kuitenkin huivia alemma varmuuden vuoksi. No--ja nyt
pyöritään vähän.
VIKTOR. Tehdään niin. (Tarttuu molemmin käsin hänen vyötäisiinsä ja
pyörii ympäri.)
SYLVI. Jo riittää--ei enää--Viktor, kuuletko--päästä minut irti!
VIKTOR. Ei vielä!
SYLVI. Herra varjele,--Viktor, mitä sinä ajattelet?
VIKTOR. Tanssitaanko polkkaa?
SYLVI. Osaatko sinä viedä minua huivi silmillä?
VIKTOR. Koetetaan. Laulapas vähän.
SYLVI. Trall-lall-lalala, trall-lalla, trall-lall-laa--Ei, tiedätkös
Viktor, näin hauskaa ei minulla ole ollut vielä elämässäni.--Taivas,
nyt sinä olit vähällä kaataa pöydän nurin.--Trall-la-la-lall-lall-laa--
(Etehisessä soitetaan.)
SYLVI. Herra jumala!
VIKTOR (tempaa huivin silmiltään). Miehesi--?
SYLVI. Istu keinutuoliin--pian! (Suorii pöytäliinaa, järjestää kiireesti
tuolia.) (Soitetaan toinen kerta.)
SYLVI. Minä tulen--minä tulen!
VIKTOR. Sinähän olet ihan hengästynyt.