VIKTOR. Avaa, herran nimessä!
SYLVI (juoksee etehiseen ja avaa oven). Oh, Viktor, ei mitään hätää, se
on vaan Alma!
ALMA (tulee sisään). Niin, kukas sitten?
SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota työ
esille.--Taivas, kuinka sydämmeni läpättää. Säikähdin niin--että--
ALMA (ottaa käsityön laukustaan). Mitä sinä sitten säikähdit?
SYLVI. Oh, en mitään, en kerrassaan mitään. (Nykäsee salaa Viktoria ja
istuu tuolille häntä lähelle.) Kaunis ilma tänäin.
ALMA. Päinvastoin, siellähän sataa lunta.
SYLVI. Vai niin--? Sitä minä en tiennytkään.--Mutta eilen ainakin oli
kaunis ilma.
ALMA. Niin, eilen kyllä oli kaunis ilma.
SYLVI. Ja huomenna on luultavasti myöskin. Baromeetteri nousee!
ALMA. Nouseeko se?
SYLVI. Niin, en minä tiedä, jos se nousee, minä vaan niin arvelen.
ALMA. No, joko te olette uudistaneet tuttavuuttanne Viktorin kanssa?
VIKTOR. Luonnollisesti, koska kerran istun täällä.
ALMA. Minä tarkoitan noin--lähemmin. Vanhan ystävyyden nojalla,
lapsuuden ajoilta.
SYLVI. Arkkitehti Hoving ei näy niitä enää muistavan.
ALMA. »Arkkitehti Hoving»?--Minusta sinä äsken sanoit häntä Viktoriksi.
SYLVI (nauraen). Sanoinko? Siinä oli! Niin minulle aina käy, kun koetan
teeskennellä.
ALMA. Minkätähden sinä teeskentelisit, Sylvi?
SYLVI. Niin, sanopa muuta! Minkätähden sitä tekisin!--Asia on, näetkös,
semmoinen, että minusta tuntuu ihan siltä, kuin olisin taas kahdentoista
vanha. Ja kun hän tuossa olisi kuudentoista.
ALMA. Kuinka se on mahdollista?
SYLVI. Niin, sitä en itsekään ymmärrä. Mutta nyt esimerkiksi en
mitenkään voi istua hiljaa ja puhella säädyllisesti, niinkuin
täysikäisillä on tapana tehdä. Minun oikein sormiani kutkuttaa, kun näen
Viktorin istuvan tuossa noin joutilaana. Kuule, (vetää tuolinsa
vastapäätä Viktorin tuolia) vieläkö sinä osaat taputusleikkiä, mitä?
Pane kätesi noin ikään,--joudu, ja sitten: yks' kaks'--yks' kaks'--yks'
kaks'--ei, sinähän vasta olet kömpelö.--Aletaanpa alusta, no yks'
kaks'--yks'--
ALMA. Minä en tosiaankaan käsitä, kuinka aikuiset ihmiset voivat olla
tuommoisesta huvitetut.
SYLVI. Yks' kaks' yks' kaks'--yks' kaks' yks' kaks'--yks' kaks'--yks'
kaks'--koettaisitpa sinäkin, Alma, yks' kaks'--yks' kaks'--yks' kaks'.