Ratkaisu.
Tuota kihlautuneitten eroamista seuraava päivä oli synkkä päivä muille
paitsi pikku Freddie Roydsille.
Kukaan ei hänestä välittänyt.
Neiti Johnstone sanoi päätään särkevän. Freddien äiti oli muiden linnan
naisten kanssa vieraisilla kymmenen mailin päässä, majurin vietyä
heidät autolla Wolseyhin. Mutta Laverock, vaikka olikin vapaa — ihailtu
Laverock oli selvästi lausunut, että hän tahtoi kerran olla rauhassa
pieniltä pojilta.
Poika oli loukkaantunut ja päätti kostaa.
Teen aikaan ei Freddie ilmaantunut lastenhuoneeseen.
Lastenhoitajatar lähetti erään skotlantilaistytöistä kysymään vajasta.
Hän palasi tuoden viestin, että Freddieä ei oltu nähty lounaan jälkeen.
"Ajattelehan," pisti hänen serkkunsa Babs hilpeästi väliin suuren
hillovoileivän lomasta, "jos hän on mennyt alas rannalle ja joutunut
vuoksen uhriksi niinkuin kirjoissa."
"Mitä lorua!" tiuskasi neiti Ethel Johnstone pöydän päästä vihaisemmin
kuin kukaan lapsi oli koskaan kuullut hänen puhuvan. "Tietysti hän on
taas etsinyt simpukoita ja unohtanut ajan."
Mutta hän nousi näin sanoessaan.
Eikö hän ollut työntänyt luotaan ainoaa miestä, joka olisi voinut tehdä
hänet onnelliseksi? Ainoan miehen, joka ei koskaan voinut tehdä ketään
naista onnelliseksi? Kurjuus odotti häntä, näkipä hän hänet jälleen
tai ei. Mikä katkera kohtalo olikaan saattanut hänet tapaamaan Archie
Laverockin? Neljä vuotta sitten vain hänen näkemisensäkin oli syössyt
hänen koko elämänsä radaltaan. Oliko hän voinut unohtaa hänet koskaan
sen jälkeen? Voisiko hän nyt unohtaa hänet? Ei koskaan. Vähemmän kuin
koskaan ennen. Miksi hän oli koskaan tullut tänne?
Yhdeksän ihanaa päivää — myrskyistä ja kuumeista, mutta ihanaa. Sitten
viime illan romahdus. Tuo hänen katseensa — se toi romahduksen.
Jospa hänen suuttumuksensa vain olisi antanut hänelle sen tunteen, että
oli mahdollista olla tyytyväinen ilman Archieta! Hän huomasi olevansa
raivoissaan seuratessaan koneellisesti polkua, joka johti sammalen
peittämälle kalliolle. Hän oli kiiruhtanut alas kivirannalle, ennenkuin
hän jälleen muisti, mikä oli tuonut hänet tänne.
Freddie. Tietysti. Pikku Freddie oli kadonnut. Miten kaiken muun
kaltaista tänä onnettomana päivänä!
"Freddie!" huusi hän kovaa, mutta vain lokit vastasivat. "Freddie!"
Silloin hänen eteensä kallion takaa tuli se mies, jota hän vähimmin
kaikista maan päällä halusi nähdä. Se mies, joka vähimmin halusi nähdä
häntä!
Archie Laverock, joka oli päättänyt, että ainoa keino oli pyytää eroa
toimestaan ja lähteä jälleen etelään, oli rauhattomuudessaan tullut
kävelemään rannikolle.
Nyt hänen tietysti täytyi tavata Ethel.
Hän otti lakin päästään eikä tiennyt, pitikö hänen puhua vai eikö.