Miksi? Eikö ollut mahdotonta olla purkamatta kaikkea paitsi parasta
unelmaa? Hänen oli täytynyt purkaa. Ilman mitään toivoa siitä, mikä nyt
vuosien kuluttua vihdoin oli tullut, tänä iltana matalalla
kulkevain pilvien alla, keskellä autiota rämettä, hänen rinnallaan.
"Sekö se oli?" kuiskasi Archie riemuitsevasti. Ja sitten hän
odottamatta enää sanaakaan tytön huulilta veti hänet syliinsä. Hän
piteli häntä raudanvahvalla otteella, veti hänen nuoren, joustavan
vartalonsa lähemmä, lähemmä ja päästi omituisen pienen äännähdyksen
— riemun huudahduksen, jonka päästää lapsi, joka jossain leikissä on
saanut kiinni toisen lapsen.
"Ah — —" hän mutisi.
Tyttö hengähti nopeasti. Äkkiä hän tuntui riemusta painautuvan hänen
rintaansa vastaan. Vielä puolittain suuttuneena, puolittain onnellisena
ja nauraen hän huudahti hiljaa: "Mitä hyödyttää tehdä kysymyksiä, jos
tietää — —"