Hän tapaa tytön.
Paluumatkallaan Ranskasta Englantiin Archie Laverock joutui uuteen
seikkailuun. Mutta se ei tällä kertaa ollut romanttinen seikkailu.
Oltiin Lauran kannella, missä nuorukainen oli päättänyt viettää yönsä
huopiin käärittynä suuressa nojatuolissa. Oli viileä ilta; St. Malon
tuomiokirkon huippu kohosi valkoisena harmaita pilviä vastaan; heikko
tuuli puhalsi.
Tuo tuuli kahisutti erään toisen matkustajan sanomalehteä, matkustajan,
joka oli ojentautunut huoville Archien taakse. Äkkiä voimakkaampi
puuska tarttui siihen ja vei sen lukijan kädestä.
Lehti olisi lentänyt mereen, mutta se tarttui Laverockin olkapäähän.
Archie otti sen. Hän palautti sen omistajalleen.
"Oh, kiitos", sanoi tutunomainen ääni.
Archie huomasi olevansa vastapäätä tuttuja kasvoja; miehekkäitä,
punervia, nelikulmaisia merimiehen kasvoja, joiden yllä oli verkalakki,
joka oli hiukan rikki toisen silmän yläpuolelta.
Silmät, jotka olivat merensiniset, tuijottivat häneen hetken ja sitten
tuo ääni huudahti: "Kautta Luojan! Sehän on nuori Laverock, eikö
olekin?"
"Kyllä, sir", sanoi Archie hymyillen tuttavallisesti.
Sillä mies oli — niin! Hän huomasi sen nyt. Hänhän oli noiden menneiden
päivien amiraali, noiden Surreyssa vietettyjen päivien amiraali. Vanha
amiraali!
"Siinä paha, missä puhutaan! Ajattelin juuri teitä!" sanoi vanhempi
mies. "Eikö se ollut omituista. Kautta Luojan... Olen ollut toisella
puolen pelaamassa hiukan golfia... pelaatteko te?" Sitten hän yhtäkkiä
sanoi: "Oletteko nähnyt tätä?" Hän ojensi Archielle sanomalehden, jonka
tämä juuri oli pelastanut.
"En ole nähnyt englantilaista lehteä kokonaiseen viikkoon."
"Vai niin. Katsokaa sitten tätä. Tässä on rakas ystävämme."
Archie katsahti paperiin, jota amiraali osoitti sormellaan.
Siinä — — siinä oli suurilla mustilla kirjaimilla seuraava uutinen:
_Filmitähti menee naimisiin Intian armeijan upseerin kanssa._
Sen alla oli kuva morsiusparista, joka seisoi kohotettujen miekkojen
muodostaman kunniakujan alla. Morsian, valkoisessa harsossaan, hymyili
säteilevää hymyä — nuo pienet, hienot, pitkulaiset kasvot olivat —
niin, ne olivat Lucy Joyn.
"Miss Lucy Joy, kauneuskilpailun voittajatar ja filmitähti, lähtee
kirkosta miehensä, kapteeni H.B. Smithin kanssa — —", luki Archie,
keskeyttäen sanansa huudahtaakseen: "Vanha Smith?"
"Tunnetteko hänet?" kysyi amiraali.
"Kyllä, hyvin! Hän on ystäväni, sir... Mutta..."
"Te ette tiennyt tästä?"
"En ensinkään. Se on ollut minulle aivan tuntematonta", vastasi
Laverock tuijottaen yhä tuota käsittämätöntä kohtausta, jonka kolmen
päivän vanha sanomalehti näytti hänelle.
Smith? Tuo tyyni kerjäläinen? Kuka sitä olisi luullut? Tietysti häntä
oli pyydetty Siniseen Bungalowiin ja hän oli ottanut banjonsa mukaan ja
soittanut hänelle. Niinpä niinkin! Hän ei ollut kadottanut paljon aikaa.
Archie — joka oli unohtanut tykkänään nuo ihmiset,
koska oli tapahtunut niin paljon siitä lähtien — sanoi
puoliääneen: "Hän ei kirjoittanut siitä sanaakaan minulle. Ei kumpikaan
heistä."
Amiraali sanoi katsellen nuorukaisen kasvoja puolittain tiukasti,
puolittain hyvätuulisesti: "Hän siis antoi teille rukkaset, poikaseni,
vai mitä?"
"Niin, sir", hymyilevä vale luiskahti kevyesti Archien huulilta.
"Tulkaa ottamaan ryyppy", vastasi amiraali. "Olen juuri ajatellut
jotain."
Pienessä laivabaarissa kapteenin hytin vieressä nuori Laverock sai
tarjouksen neljänteen toimeensa tänä kesänä. Amiraali selvitti sen
hänelle muutamalla sanalla.
"Jos tahtoisitte olla muutamia kuukausia jonkinlaisena autonohjaajana
ja päälakeijana — —
"Sitähän juuri olenkin", mutisi nuori moottorimies alakuloisesti.
"No niin, he ovat sisareni ystäviä ja aikovat lähteä Skotlantiin.
He lähtevät ylihuomenna. Suuri seurue, kolmessa autossa ja neljäs
mukana, missä on kaikki matkalla tarvittavat kapineet. He pysähtyvät
matkalla Yorkiin ja Edinburghiin. Minä lupasin lainata heille oman
autonkuljettajani, joka on hyvin luotettava. Mutta en olisi oikeastaan
tahtonut luovuttaa häntä. Jos te tahtoisitte — —"
"On ystävällistä teiltä ehdottaa sitä, sir."
"Teidän pitäisi ajaa neljättä autoa ja pitää huolta toisista, kun
tulette sinne." Amiraali irvisti jollekin omalle ajatukselleen
ja lisäsi: "Heillä on rahaa kuin roskaa. Nuorin sisareni meni
raha-avioliittoon, tiedättehän. (Järkevä tyttö.) He pitäisivät teistä
kyllä hyvää huolta."
Archie epäröi. Totuus oli, että hän oli kyllästynyt tällaiseen hommaan.
Puuhata toisten ihmisten autojen ja vaunujen ja tavaroiden kimpussa
elääkseen. Hän oli oikeastaan tehnyt päätöksensä...