"Onko? Hyvä! Katsokaamme mitä ne minulle tuottavat. Tulkaa."
Hän tarttui tyttöä hiljaa käsivarteen ohjatakseen hänet väentungoksen
läpi. Ihmiset katsoivat heihin luultavasti otaksuen tätä
huomiotaherättävää paria veljeksi ja hänen ohjaamakseen sisareksi.
Archie tunsi olkapäätään vastaan tytön käsivarren lämpimän pehmeyden,
kun hän laski pöydälle ensimmäisen franginseteleistä. Archie ei
katsahtanut siihen. Hän katseli tyttöä, joka pelasi hänen puolestaan.
Hän oli kaunis. Hän oli todella hyvin kaunis. Eräällä tavalla niin
epäenglantilainen, ja toisella tavalla taas miltei englantilainen
tyypiltään, polveutuva roduista, jotka painoivat merkkinsä Englannin
saariin vuosisatoja sitten.
Tyttö keräsi kokoon joitakin rahoja. Hän ei katsonut Archieen. Hän pani
toisen setelin pöydälle.
Archie, joka kymmenen minuuttia sitten oli kaivannut takaisin Dulcieen
ja ajatellut vain Geneviève Wilmotia, huomasi nyt haluavansa jäädä
vielä hetkiseksi Genevièven ystävättären luo.
Sekainen maailma, missä luultiin, että yhden naisen kaihoaminen esti
toista tuottamasta minkäänlaista mielenliikutusta. Niin ei ollut,
huomasi Laverock. Toinen tyttö näytti kuin johtavan toisen luo. Oliko
se vastakohtaisuusvaikutusta?
Archie ajatteli: "Missä olen kuullut, että skandinaavialaiset naiset
ovat kuin tulivuori jään alla?"
"Faites votre jeu!" kehoitti croupier.
Selma keräsi taas rahoja. Voittiko hän? Todellakin?