Monien kielien talo.
Vanha Stick, kuultuaan Archie Laverockin kertomuksen merenneidosta
ja kutsusta vieraskäynnille, ilmaisi tuttuun tapaansa mielipiteensä
kolmella sanalla:
"Hyvä, siis näkemii-iin!"
"Näkemiin? Mitä roskaa sinä puhut? Et suinkaan luule minun lähtevän
noiden naisten luo ilman sinua?" kiivastui Archie. "Vanha veikko, minä
lupasin mennä, koska luulin sinun olevan siitä mielissäsi!"
Nämä sanat herättivät kumman, selittämättömän hymyn Stickin kasvoille,
mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, kiiruhti Archie jatkamaan:
"Niin, minä luulin, että kernaasti haluaisit hiukan vaihtelua. Ethän
sinä tunne ketään täällä, ethän? Olisihan sinunkin hauskaa jutella
joidenkin herttaisten tyttöjen kanssa, ajattelin minä. Luulen heidän
kaikkien tanssivan ja pelaavan verkkopalloa ja muuta sellaista. Mutta
vedä kaikin mokomin valkoiset kengät jalkaasi, mies! Ethän voi tehdä
vieraskäyntiä noissa tallukoissa."
"Minulla ei ole valkoisia kenkiä."
"Siis osta sellaiset", määräsi Archie. "Osta sellaiset. Ei mitään
ranskalaisia niinipohjaisia kenkiä kylpyrantaa varten. Muista kuinka
tärkeää on, että ensimmäinen vaikutus, minkä teet noihin tyttöihin,
on edullinen. Pari kunnollisia englantilaisia kenkiä. Minä vien sinut
kauppaan, mistä saa niitä. Tule nyt."
Kun valkoiset kengät oli ostettu, kuului jatko: "Ja nyt ehdit juuri
vielä leikkauttaa tukkasi ja ajauttaa partasi, Stick. Tule, kasinoa
vastapäätä on hyvä parturi."
"Olen jo tänään ajanut partani."
"Sen saa tehdä kahdestikin", väitti nuori Laverock, "kun on koko päivän
ulkoilmassa niinkuin tänään. Ensimmäinen, mitä nainen katsoo miehessä,
on kuinka hänen partansa on ajettu ja onko hänen tukkansa kunnollisesti
harjattu. Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka tarkkoja he siinä
suhteessa ovat — —"