Mutta tässä keskeytyivät Archie Laverockin haaveet äkkiarvaamatta.
Ensimmäiseksi sen keskeytti veneen äkkinäinen nykäisy hänen allaan.
Sitten haparoiminen tai jonkunlainen koputtaminen sen laitaan. Jokainen
outo ääni saa miehen veneessä viipymättä hypähtämään jalkeille. Mutta
ennenkuin nuori Laverock oli päässyt pystyyn, ilmestyi laidan yli märkä
käsi — ja kuinka pieni ja ruskea!
"Monsieur!" huusi naisääni.
Seuraavassa silmänräpäyksessä Archie Laverock näki uivan tytön, joka
yritti päästä veneeseen. Loistavanpunaisen uimalakin alta näkyi kaksi
hyvin pelästynyttä silmää. Hän yritti kavuta laidan yli veneeseen
ja tämä keikahti pahasti jokaisesta hänen yrityksestään. Hän puri
huuliaan...
Archie, jonka toimintahalu oli herännyt samassa hetkessä, huusi:
"Odottakaa silmänräpäys! Älkää väsyttäkö itseänne! Tarttukaa minun
käsivarsiini ja pitäkää lujasti kiinni, kun sanon. Nyt — —"
Ja Dulcien toinen laita kallistui meren pintaan, toisen noustessa ylös,
kun Archie voimakkaalla liikkeellä nosti tytön veneeseen. Vene keikahti
ja palasi jälleen tasapainoon läpimärän ja huohottavan merenneidon
vaipuessa lämpimälle kannelle, missä kaikkien tyttöjen halveksija äsken
oli lojunut...
Mutisten "Laupias taivas!" Archie hävisi kajuuttaan ja palasi mukanaan
pinkka pumpuliriepuja.
"Eiköhän teidän olisi parasta kuivata itseänne näihin?" ehdotti hän
nopeasti, lainkaan ajattelematta, että nainen, joka oli ranskaksi
puhutellut häntä, kenties ei ymmärtänyt hänen sanojaan. "Valitettavasti
ei meillä ole tämän parempaa. Mutta ottakaa minun takkini yllenne."
Hänellä oli käsivarrellaan vanha purjehdustakkinsa. "Minä autan teitä —
—"
Mutta hänen ojentaessaan tytölle takkiaan, päästi tämä — jota
ensi silmäyksellä saattoi pitää yhtähyvin viidentoista kuin
kahdenkymmenenviiden vuotiaana — pienen naurun. Pelko oli nyt kaikonnut
hänen katseestaan; hänen silmänsä olivat kirkkaat ja ruskeat ja
niitä varjostivat tummat ripset, jotka vesi (sen Archie huomasi)
oli liimannut paksuiksi ryhmiksi ja jotka lisäsivät hänen silmiensä
viehätystä — ja nuo silmät olivat lähempänä kahtakymmentäviittä kuin
viittätoista. Hänen puheessaan ei nyt ollut huomattavissa ranskalaista
eikä liioin englantilaista ääntämistä.
"Te olette englantilainen. Sepä onnellinen sattuma!" huudahti
amerikatar yhä väristen, mutta saavuttaen nopeasti jälleen
tasapainonsa. "Selittää onnettomuus ja kiittää teitä henkeni
pelastamisesta kohteliaasti ja sujuvalla ranskankielellä, se olisi
todentotta asia, johon en puolikuolleena" — pieni luonteenomainen
hengähdysväli — "pystyisi. Olen teille suunnattoman
kiitollinen, englanninkielellä. Ei, en aio kastella teidän
takkianne. Tässähän kuivuu muutamassa sekunnissa..."
"Saitteko suonenvedon", kysyi Archie häneltä. Suonenveto on
onnettomuus, joka voi kohdata tottuneintakin urheilijaa, ja merenneidon
ääriviivat ilmaisivat hänet uudenaikaiseksi ulkoilmaurheiluun
kasvatetuksi naiseksi. "Eikö?... Siis uitte kauemmaksi kuin aioitte.
Ja sitten tuli vuoksi... Teidän pitäisi olla varovaisempi", lisäsi hän
vakavasti.
Archiessa kohosi miesten yleinen halu moittia naista. Etenkin kaunista
naista. Ja kaunis tämä tyttö kieltämättä oli, aina uimalakin peittämän
päänsä jalosta muodosta moitteettomiin paljaisiin varpaisiinsa
saakka. Esteettiseltä kannalta katsoen hän mainiosti täydensi veneen
kokonaisvaikutusta. Siroille ääriviivoille (veneen nimittäin),
valkoiselle värille ja siniselle taustalle muodosti tämä värisevä,
punaisen-, mustan- ja auringonruskettamanvärinen olento koristeellisen
vastakohdan: niin, paljon paremman kuin kunnon Stick.
Nuori Laverock jatkoi moittimistaan: "Ja niin ankara vuorovesi kuin
täällä on! Sehän peittää koko rannan! Katsokaahan noita kallioita!
Siinä ei kenenkään ole hyvä uida. Mutta ettekö nyt palele?"
"Palele? Ettekö voisi paahtaa leipää tässä kannella päivänpaisteessa?"
"Mutta kenties ehditte vilustua äkkinäisestä vaihdoksesta? Antakaa
minun koettaa kättänne."
Hän kosketti hetken viileätä (mutta ei kylmää) pientä kättä, joka oli
lähimpänä häntä. Hänen tehdessään niin välkähti päivänsäde jossain,
joka oli yhtä kirkas kuin Dulcien messinkiosat: vihkimäsormuksessa
luullun tytön sormessa.
Oliko hän naimisissa?
Hm... Siltä hän ei näyttänyt.
Archie jatkoi yhtä totisena: "Toivottavasti ette uudelleen yritä
sellaista! Onni, että minä satuin olemaan lähellä. Ettekö tiedä, että
vesi olisi saattanut viedä teidät mukanaan kauas merelle?"
"Kenties oli varomatonta, että tein sen", myönsi tyttö, "mutta
minun oli mahdotonta sietää, että koko Englanti ja Ruotsi ja
Tanska kuulisivat minun väittävän voivani tehdä jotain, ja sitten
kuitenkin jättää se tekemättä! Minun oli suorastaan pakko uida tähän
moottoriveneeseen saakka näyttääkseni heille, etten turhaan kerskunut!"
"Yksinänne? Eikö teillä ole ketään omaista, joka —"
"Enhän saattanut ottaa Marcusta mukaani! Marcuksen tulee aina nukkua
kaksi tuntia aamiaisensa jälkeen — —"
"Niinkö?" vastasi Archie (miettien mielessään: "Vai niin, hän on siis
Fatty Arbucklen tyylinen aviomies?").
"Tietysti, sillä hänhän on vain kolmen vuoden vanha", selitti
amerikatar, nyt täydellisesti tointuneena, "ja hän olikin osaksi syynä
tähän yritykseen; muutamat arvelivat, ettei nainen, jolla on poika,
pystyisi tällaiseen uintiin. Minun täytyi näyttää se heille. Mutta nyt
minun täytyy pyytää teitä viemään minut takaisin heidän luokseen."
"Luonnollisesti; missä teidän paikkanne on?"
Hän osoitti niemekettä kullanvärisellä hiekkarannikolla, missä nyt
parveili lukemattomia kirkasvärisiä kylpyviittoja ja lakkeja. Mustan-
ja valkoisenraidallisia, heleänpunaisia, kullankeltaisia väriläiskiä
mustaverhoisten vartaloiden ja tummanruskeiden tai norsunluunväristen
jäsenien taustana. Puolisen tusinaa tyttöjä oli vilkkaasti elehtien ja
viittoen edennyt vedenrajaan saakka.
"Tuollako teidän seuranne on? Hyvä!"
Surina ja tärinä täytti Dulcien Archien pannessa sen koneen käyntiin.
Vihreänhohtoinen kiila kohosi sen kiilloitettuja sivuja myöten ja vene
kiisi eteenpäin ikäänkuin innokkaana vapautumaan naisolennosta, joka
oli sen kannella ja jonka kasvot kirkastuivat nopeuden kiihtyessä.
"Te pidätte hyvästä vauhdista", hymyili Archie vaieten hetkisen, jota
nainen saattoi käyttää hyväkseen, jos hän halusi.