Entinen huone.
Ensimmäinen kohtaus.
Barnau. Wismar (perältä, oikealta).
WISMAR. Minä etsin sinua!
BARNAU (tulee perältä, vasemmalta). Minä olin puistossa.
WISMAR. Ainoastaan pari sanaa! Minä en tahdo hetkeäkään salata
ystävältäni sitä, joka häntä liikuttaa.
BARNAU. No! Minä kuultelen!
WISMAR. Minulle on tapahtunut onnettomuus!
BARNAU. Onnettomuus?
WISMAR. Niin aivan: minä olen rakastunut.
BARNAU. Vai niin.
WISMAR. Taivas tietää, mitenkä se lie tapahtunutkaan. Siitä saakka kun
sisaresi minua halveksivasti kohteli, luulin tykkänään, ikipäiviksi
parantuneeni lemmen taudista, ja nyt toki jälleen tunnen sen tuskia!
(Polkien jalkaansa). Aivan oikein lausutaan sananlaskussa: Ei huoli
hulluus iästäkään.
BARNAU (nauraen). No, sun kuusineljättä ikävuotesi ei lemmen hulluutta
liiaksi kiihoita. Mutta ken on tuo noita, joka sun on loihtinut?
WISMAR. Niin, noita hän on, mutta pieni, armas, suloinen noita, sanalla
sanoen -- Ottilia!
BARNAU. Oivasti, se on mieleeni! Sinä olet totinen, Ottilia hilpeä, se
sopii. Siis, aloita vain valloituksesi.
WISMAR. Valloitus?
BARNAU. Tytön sydäntä sanotaan linnaksi. Valmista siis
saarto-kaivantosi, vahvista varukkeesi, niissä asioissa ei saa
viivytellä.
WISMAR. Hyvä, minä menen puistoon, sieltä hänet useimmiten löytää.
(Aikoo mennä).
Toinen kohtaus.
Entiset. Irmgard (etu-alalta, oikealta).
IRMGARD (somassa aamupuvussa). Hyvää huomenta, herrani. Oletko maannut
hyvin, Oswald?
BARNAU. Sangen hyvin.
IRMGARD. Entä te, hyvä Wismar?
WISMAR (kuivasti). Minä makaan aina hyvin.
IRMGARD (huoaten). Oi, jospa saattaisi sanoa samoin! Minun
mielikuvitukseni on niin kiihoitettu, se ei suo mulle pienintäkään
lepoa. Kuvia entisistä ajoista väikkyy mielessäni! Niinkö teidänkin
mielessänne, hyvä Wismar?
WISMAR (kylmästi). Ei, minä elän ainoastaan nykyisyydessä, mennyt on
minusta mennyttä.
IRMGARD. Voi, kuinka paljon mies on onnellisempi naisraukkaa! Hän
vaipuu tieteihinsä ja unhoittaa -- me tunnemme sydämemme tykkäilykset
kaiken ikämme.
WISMAR. Sepä lienee kovin surullista.
IRMGARD. Lääkäri on määrännyt minun olemaan alituisessa liikkeessä,
minä menenkin nyt puistoon kävelemään. Teettekö mulle seuraa, Wismar.