ADELGUNDA. Sävyisä tyttö väistyy nuorten miesten tieltä!
THUSNELDA. Minä olin täällä velvollisuuksiani täyttämässä.
ADELGUNDA. Hyvä! Miesten uskallus riippuu aina naisten
myöntyväisyydestä. No, miksi noin tuijotat minuun?
THUSNELDA (tyynesti). Te tuomitsette minua väärin, katkerasti väärin.
Siinä kaikki, mitä vastata voin.
(Perältä oikealle).
ADELGUNDA. Hupakko! -- Noiden uljuus tuntuu aikaa voittain yhä
kiusoittavammalta. -- Mutta kuuleppas, Dietrich, sinua täytyy minun
totisesti moittia.
DIETRICH (menee). Voi hyvin, äiti!
ADELGUNDA. Minne nyt?
DIETRICH. Ratsastamaan! Metsästämään!
ADELGUNDA. Ja jäät sinne koko päiväksi?
DIETRICH (nauraen). Ehkäpä niinkin!
ADELGUNDA. Minä olen niin iloinnut siitä, että sinä vietät lupa-aikasi
täällä kotona ja että saan seurustelemistasi nauttia -- vaan alati olet
sinä poissa.
DIETRICH. Alati aloitat sinä päiväsi valitusvirsillä ja nurinalla,
siksi menen minä tieheni!