SIEVÄ. Mutt' ei ruusupaperille. Näettekös, siin' on pieni ero
värissä -- -- --
STENFORS. Onko punainen teidän mielestänne niin ilkeä?
SIEVÄ. No, älkää ollenkaan olko olevinanne; ikäänkuin ette tietäisi
punaisen aina merkitsevän rakkautta.
STENFORS. Vai rakkautta?
SIEVÄ. Ja katsokaapa, tuohon on tipahtanut lakkaakin syrjälle, se
merkitsee, että kirje on tervetullut.
STENFORS. Ei, Sievä-neitiseni; nyt on terävä älynne vienyt teidät
varsin harhaan; sillä tuo kirje sisältää jälleen varmaankin jonkun
paastosaarnan, johon minulla ei ole tarpeeksi hartautta.
SIEVÄ. Oo, -- älkää koettakokkaan narrata minua! -- Antakaas kun katson
-- ainoastaan allekirjoitusta!
STENFORS. Olkaa hyvä, -- jos saatte sen käsiinne, (pistää sen
lompakkoonsa) mutta toistaiseksi pistetään se talteen!
Kymmenes kohtaus.
Entiset. Pettersson. Briita.