SALMELA. Ei, -- hän ei edes nähnytkään minua, mutta sitä rauhallisemmin
saatoin minä iloiten ihaella hänen taivaallisen suloisia kasvojaan.
HEILIÖ. No, mutt' entä ruusu?
SALMELA. Se oli hänen kädessään toisien kukkien joukossa; hän kadotti
sen aivan lähelle minua.
HEILIÖ. Ja sitte?
SALMELA. Siinä koko juttu.
HEILIÖ. Vai siinä koko juttu? (Antaa hänelle ruusun). Ole hyvä! Vai ei
muuta! No, sellaisia seikkailuja ehkä sattuu joskus minullekkin, --
Mutta etkö edes saanut tietää, mistä tuo tyttö oli kotoisin?
SALMELA. Eräs mies sanoi vaunujen olevan Wäinölän kartanosta.
HEILIÖ. Wäinölän! Ahaa, -- sentähden sinä siis niin välttämättömästi
tahdoitkin nähdä Wäinölän kartanon, joka muka on niin ihmeen ihanalla
paikalla. Hahaha! Sinä olet oivallinen! -- Ja sentähden tulit yht'äkkiä
niiu riivatun juhlalliaeksi ja haaveksivaksi, -- hahaha! Sepä hauskaa.
-- Niin, mutta totisiakin puhuen, -- meidän pitäisi toki nähdä tuo
Wäinölä, se ei liene kaukana tästä.
SALMELA. Niin, mutta mistä rahoja saadaan?
HEILIÖ. No, turha rahoista! Onhan sinun ruususi kokonaan käpristynyt,
sinä tarvitset uuden. -- Ken tuolta tulee?
Viides kohtaus.
Entiset. Risto.
RISTO (tulee). Päivää kans! Anteeks' ja'! E's sunkaan tee ol' nähny'
yht' flikkaa täst' ohi juokseva'n?
HEILIÖ. Ken sen piti olla?
RISTO. Oo, ei ollu'k ku' Rantelli'n flikka vaa'n, ku'm mu'n piti
hakemaa'n; se saakel' o'j jättänyt lampaat tonn' aira'v vieree'j ja
menny't tiehees.
HEILIÖ. Häntä emme ole nähneet. Kuuleppas, saatatko sanoa, kuinka pitkä
matka tästä on Wäinölän kartanoon?
RISTO. Wäinölää'v vai'. Juu, kyl' mää sen tierä'n. Olettek's tee'
k kaupungist' vai?
HEILIÖ. Olemme. -- Kuinka pitkä matka tästä on Wäinölään?
RISTO. Ommar' sinn' koko matka.
HEILIÖ. Kuinka pitkä? Onko sinne peninkulma?
RISTO. Eimar' sentään, ei sinne penikulmaa sentään ol'. -- Vai nii'n --
te olette menoss Wäinölää'n.
HEILIÖ (kärsimätönnä). Niin, niin! -- No, onko sinne neljännes?
RISTO. Jaa, neljäsosa penikulmaa? --- ooja' -- kyll' sinne'n neljäsosa
penikulmaa sentään o'; se on tuoll' mettän toisell' puoll'.
HEILIÖ. Kuka on Wäinölän omistaja?
RISTO. Noo -- vai nii'n -- ettek's tee tunne' herraa?
HEILIÖ. Emme suinkaan me tuttuja kyseleisi. Kuka sen omistaja on?
RISTO. No he, komesrooti.
HEILIÖ. Kuka "komesrooti"?
RISTO. Jaa, sitämar' määkän en kuolemaksen' tiedä, mikä komesrooti hän'
o'n, mutt' täällä ei ol' muuta semmost' ku' hä'n. Muutamat sanoo hänt'
herr Römpeliks', mut' sitä hän ei oikei'v voi kärsii.
HEILIÖ (eriks. Salmelalle). "Komerserooti", Strömberg arvattavasti, --
no, siinäpä heti jotain. (Ään. Ristolle). Minkälainen mies se muuten
on?
RISTO. Hmh, se o'n hyvin korja mies, hyvin ystävälline'n mies. (Huomaa
muistikirjan maassa). No, älkääs ny'h helretis', onk's toi kirja vai'?
Siin o'n kultaaki'n pääll'.
SALMELA (ojentaa sen hälle). Se on mnistikirja, tahdotteko katsoa sitä?
olkaa hyvä.
RISTO. Oo, vai o' se muistokirja? Vojk' siit' ottaa' p plarit pois'
kans'? -- Ohho'j jos ihmisel' sentään olis tommost' kultareunast'
paperii!
HEILIÖ. Mihin sinä sitä tarvitsisit?
RISTO. Noo, -- mää kirjoittaisi' v vaa'm piene'v värsy'm Maijal', -- se
o'm mu'm morsjameen.
HEILIÖ. Mitä? Osaatko sinä kirjoittaa värssyjäkin?
RISTO. Jaa-a' -- (Luonnollisella äänellä its.). Onnettomasta
kirjoitustaidostanihan minä tuon tunnetun "sihteerin" nimen sainkin!
(Ään. jälleen murteella) Mul' o'n noi'n suur' kirja koton' kaunii
värsyi täys'.
SALMELA. No, jos tahdotte lehden, niin olkaa hyvä! (Antaa hätte
lehden).
RISTO. Suurkiitos, paljon kiitoksii!
SALMELA. Onko teillä millä kirjoittaa? Meillä on kaksi lyijykynää, te
saatte toisen (Antaa sen).
RISTO. Kiitoksii, kiitoksii! Ho, koska te Wainölään tahrotte, nii'm
menkää vaan ton mettän läpi, kyll' tee's siel' vastaanotetuks' tulette.
Ja nyt mää saa'l luvan sanoo hyväst' ja'' kiitoksiipaljo'!
HEILIÖ. Kuule, odotappas, tarvitsethan toki muutaman pennin vaivoistasi
-- -- -- (Kourii taskujaan, eriks. Salmelalle). Kuuleppas, sinä veit
"suutarinmarkan"!
SALMELA (antaa rahan Ristolle). Olkaa hyvä, kiitoksia kertomastanne!
RISTO (menee).
Kuudes kohtaus.
Salmela. Heiliö, (lopulla) Risto.
HBILIÖ. No, Salmela, mitäs nyt tehdään?
SALMELA. Lähdetään Wäinölään tietysti.
HEILIÖ. Bravo! Olethan toki tullut järkiisi jälleea!
SALMELA. Mutta kuinkahan me pääsemme tuttavuuteen siellä?
HEILIÖ. Se on helpointa. Voimmehan me pelata pikku komedian.
SALMELA. Ei, velikulta, siinä minä varmaankin pelaan itseni penkin
alle; sillä min' en voi pelata muuta, kuin omaa itseäni.
HEILIÖ. No, mennään nyt vain! Ja tee sinä mitä tahdot; minä tiedän
kyllä mitä minä teen.
(Menevät).
RISTO (tulee esiin; luonnollisella äänellään). Ja nytpä tiedän minäkin,
mitä minä teen!
(Menee).
_Muutos_.
Huone Wäinölässä. Avoimista perä-ovista ja ikkunoilta
näkyala merelle päin.
Seitsemäs kohtaus.
Laura. Stenfors (tulevat eri sivuilta).
STENFORS. Laura! No, taivaalle kiitos, että vihdoinkin tapasin teidät!
LAUEA. Minut? Olemmehan me olleet yhdessä koko päivän.
STENFORS. Sanotteko sitä yhdessä olemiseksi? Te olette istunut aivan
äänetönnä, ja minun on täytynyt puhella isänne ja serkkunne kanssa, ja
on ollut pakko näyttää iloiselta, peittääkseni levottomuuttani.
LAURA. Mutta te olette välin niin kummallinen. Kuinka te voitte aivan
rauhallisena tehdä pilkkaa kunnianarvoisista ihmisistä, niinkuin
esim. -- -- --
STENFORS. Älkäähän toki olko noin ankara! Mitä ihminen voipi, kun on
pakoitettu puhelemaan, vaikk'ei ollenkaan ole halua siihen?
LAURA. Niin, mutta ei toki pitäisi antaa tyytymättömyytensä kohdsta
varsin viattomia ihmisiä.
STENFORS. Te olette aivan oikeassa. Ja olettehan jo ennenkin
huomauttanut mua tuosta rumasta viasta, ja minä lupaan itseni parantaa.
-- kunpahan te vain pitäisitte vähänkin minusta, -- Laura, kun te vain
pikkuisenkaan rakastaisitte minua.
LAURA (hiljaa). Olettehan te antanut mulle miettimisaikaa.
STENFORS. Minun asemani te tunnette. Miettikää viikko, -- kuukausi, jos
mielitte. Min'en tahdo häiritä vapaata valitsemistanne.
LAURA. Uskokaa, minä kunnioitan tuota jalomielisyyttänne. Mutta
esityksenne tuli niin äkkiä, ja -- -- --
STENFORS. Ettehän mua toki synkkään toivottomuuteen heittäne -- -- --?
LAURA. Kunhan vain saisin rauhassa koota aatoksiani!