Muuten huomataan paheksumista paljon enemmän niissä, jotka tahtovat
käydä hyveisistä, kuin niissä, jotka todella hyvettä noudattavat. Sillä
vaikka hyvettä rakastavat eivät voi jonkunmoista inhoa tuntematta nähdä
toisten paheita, osottavat he intohimoista paheksumista ainoastaan
suurimpia ja harvinaisimpia paheita vastaan. Sen tila on tukala ja
tuskallinen, joka suuresti paheksuu mitättömiä seikkoja. Se menettelee
väärin, joka paheksuu viattomia, ja se on julkea ja mieletön, joka ei
rajoita tämän mielenliikutuksen esineitä ihmisten tekoihin, vaan
ulotuttaa ne Jumalan ja luonnon tekoihin, kuten se menettelee, joka ei
ole koskaan tyytyväinen asemaansa eikä kohtaloonsa, vaan uskaltaa
moittia maailman menoa ja Kaitselmuksen salaisuuksia.