Pahan tekeminen muille on myöskin jossakin määrin pahan kärsimistä,
jonka vuoksi muutamien paheksumiseen yhtyy sääli ja välistä myös iva,
riippuen siitä, ovatko he suopeat vai äkäiset niille, joiden näkevät
pahaa tekevän. Siis saattoi Demokritos'n nauru ja Heraklitos'n itku
johtua samasta syystä.
197 _Paheksuminen aiheuttaa usein ihmettelyä, eikä ole ristiriidassa
ilon kanssa._
Paheksuminen aiheuttaa myös usein ihmettelyä. Sillä olemme tottuneet
olettamaan, että kaikki seikat ovat tapahtuvat tavalla, jota pidämme
oikeana. Kun siis joku seikka tapahtuu toisin, hämmästyttää se meitä ja
herättää meissä ihmettelyä. Paheksuminen ei myöskään ole ristiriidassa
ilon kanssa, jos kohta se tavallisemmin yhtyy suruun. Sillä kun
paheksumisemme esine ei voi meitä vahingottaa, ja kun ajattelemme,
ett'emme me saattaisi sellaista tehdä, herättää se meissä jonkinmoista
mielihyvää. Tämän vuoksi kenties joskus nauramme ollessamme tämän
mielenliikutuksen valtaamat.