Paheksuminen on vihan tai inhon laji, jota luonnostamme tunnemme niitä
vastaan, jotka tekevät jotakin pahaa, olkoon se minkälaatuista tahansa.
Siihen on usein sekaantunut kateutta tai sääliä. Mutta sillä on
kuitenkin vallan erilainen esine. Sillä paheksumme vain sellaisia
henkilöitä, jotka tekevät hyvää tai pahaa niille, jotka eivät ole sitä
ansainneet; mutta kadehdimme niitä, joiden osaksi tämä hyvä tulee, ja
säälimme niitä, joita tämä paha kohtaa. Se tekee jossakin määrin pahan
teon, joka omistaa jonkun hyvän, jota hän ei ole ansainnut. Tämän vuoksi
lienevät Aristoteles ja hänen oppilaansa, jotka pitivät kateutta aina
paheena, kutsuneet tätä sen erityistä lajia, joka ei ole paheellinen,
paheksumiseksi.