Toivo on siinä, että sielu olettaa saavuttavansa haluamansa esineen, ja
sen aikaansaa erityinen elonhengekkeiden liike, nimittäin iloa ja halua
synnyttävien liikkeiden tulos. Pelko taas on toisenlainen sieluntila,
jonka alaisena ollessaan sielu olettaa, ett'ei halun esine ole
saavutettavissa. Vaikka nämät kaksi mielenliikutusta ovat toisilleen
päinvastaiset, saatamme kuitenkin tuntea niitä samalla kertaa, koska
näet yhdenaikuisesti kuvittelemme eri perusteita, joista toiset
saattavat arvelemaan toivotun esineen saavuttamista helpoksi, toiset
vaikeaksi.