Jalomielisyys määrää näiden kahden mielenliikutuksen aiheuttaman hyödyn,
heikot hengenlahjat ja halpamielisyys niiden tuottaman vahingon. Kuta
ylevämpi ja jalompi sielu jollakin henkilöllä on, sitä taipuvaisempi hän
on myöntämään jokaiselle sen, mikä hänelle on tuleva. Tällainen henkilö
ei ainoastaan tunne syvää nöyryyttä Jumalan edessä, vaan myöntää myös
ilman vastahakoisuutta ihmisille kaiken sen kunnian ja kunnioituksen,
joka heille on tuleva, kullekin arvonsa ja ansionsa mukaan, eikä hän
halveksi muuta kuin pahetta. Mutta ne päinvastoin, joilla on alhainen ja
vähälahjainen henki, ovat valmiit liioittelemaan, välistä kunnioittaen
ja peläten seikkoja, jotka ansaitsevat vain halveksimista, toiste taas
röyhkeästi ylenkatsoen sellaisia seikkoja, jotka ansaitsevat mitä
suurinta kunnioitusta. He siirtyvät usein ylen nopeasti äärimäisestä
jumalattomuudesta taikauskoon ja sitten taikauskosta jumalattomuuteen,
eikä ole yhtään pahetta eikä sielun häiriötilaa, jonka alaisiksi he
eivät joutuisi.