On huomattava, että ne ominaisuudet, joita tavallisesti kutsutaan
hyveiksi, ovat sielun tottumuksia, jotka herättävät siinä erityisiä
ajatuksia. Nämät tosin ovat erilaiset kuin nuo tottumukset, mutta
saattavat kuitenkin synnyttää noita tottumuksia tai puolestaan olla
niiden synnyttämät. Sielu yksinään saattaa myös synnyttää näitä
ajatuksia, mutta useimmiten joku elonhengekkeiden liike niitä vahvistaa,
ja silloin ne ovat hyveisiä tekoja ja samalla mielenliikutuksia. Jos
kohta ei hyväluontoinen taipumus vahvista mitään hyvettä niin suuresti
kuin yksistään omaan arvoon perustuvaa itsekunnioitusta, ja vaikka onkin
hyvin luultavaa, ett'eivät kaikki ne sielut, jotka Jumala yhdistää
inhimillisiin ruumiisiin, ole yhtä jalot ja voimakkaat (jonka vuoksi
olen kutsunut tätä hyvettä jalomielisyydeksi tavallisen kielenkäytännön
mukaisesti, enkä ylevämielisyydeksi, joksi sitä tavallisesti sanotaan
järjestelmissä, joissa se on vähän tunnettu) on kuitenkin varmaa, että
hyvä opetus suuressa määrin parantaa syntymästä polveutuvia vikoja. Ja
jos usein tarkastamme vapaan tahdon luontoa sekä otamme huomioon, kuinka
paljon etua saavutamme sitä oikein käyttämällä ja kuinka toiselta puolen
ne huolet, jotka vaivaavat kunnianhimoisia, ovat turhamaiset ja
hyödyttömät, sopii meidän ruveta kiihkeästi halajamaan jalomielisyyttä
ja sitten omistaa se hyveenä. Sillä se on ikäänkuin kaikkien muiden
hyveiden avain sekä yleinen parannuskeino kaikkia mielenliikutuksien
aikaansaamia häiriöitä vastaan. Tämän tähden nämät mietteet ansaitsevat
erityistä huomiota.