Matelevaisuus eli väärä nöyryys johtuu pääasiallisesti siitä, että joku
henkilö tuntee itsessään heikkoutta ja epäröimistä; tämä saattaa hänet,
tahdon täydellistä vapaata käyttämistä kaipaavan tavoin, toimittamaan
tekoja, joita hän varmaan tietää jälestäpäin katuvansa. Lisäksi se
syntyy siitä, ettei luulla voitavan tulla omin voimin toimeen eikä
voitavan olla vailla useita muista riippuvaisia seikkoja. Täten se on
suorastaan päinvastainen jalomielisyydelle. Usein ovatkin sangen
matelevat henkilöt mitä röyhkeimmät ja kopeimmat, kun sitävastoin
jalomielisimmät ovat mitä vaatimattomimmat ja nöyrimmät. Ne, joilla on
voimakas ja jalomielinen luonne, eivät muutu mielialaltaan, kohdatkoon
heitä onni tai onnettomuus; heikot ja alhaiset luonteet taaskin ovat
kokonaan olojen ohjattavina; onnessa he pöyhkeilevät ja
vastoinkäymisessä lannistuvat. Lisäksi he häpeällisesti nöyrtyvät niiden
henkilöiden edessä, joilta odottavat jotakin hyvää, ja samaan aikaan he
julkeasti parjaavat niitä, joiden puolelta eivät toivo eivätkä pelkää
mitään.
160. _Näitä mielenliikutuksia synnyttävistä elonhengekkeiden
liikkeistä._
Huomaamme helposti, ett'eivät ylpeys ja matelevaisuus ainoastaan ole
paheita vaan myöskin mielenliikutuksia; sillä niiden aikaansaama sielun
kiihotustila näkyy selvästi ulkonaisesti niissä, jotka joku äkillinen
tapahtuma joko saattaa pöyhkeiksi tai masentuneiksi. Sitävastoin saattaa
epäillä, voivatko jalomielisyys ja nöyryys, jotka ovat hyveitä, myöskin
olla mielenliikutuksia, koska niiden aikaansaamat liikkeet vähemmin
näkyvät ja koska hyve nähtävästi ei ole samassa määrässä
mielenliikutuksen sukua kuin pahe. Kuitenkin luulen, että sama
elonhengekkeiden liike, joka vahvistaa sellaista ajatusta, jolla on paha
perustus, yhtä hyvin saattaa vahvistaa sellaista ajatusta, jonka
perustus on hyvä. Ja koska ylpeys ja jalomielisyys vain ovat siinä, että
jollakin henkilöllä on hyvä ajatus itsestään, eroten vain siinä, että
edellinen on aiheetonta itsensä etevänäpitämistä, jälkimäinen
aiheutettua, luulen niiden olevan saman mielenliikutuksen luontoisia,
nimittäin sen, joka syntyy ihmettelyn-, ilon- ja rakkaudensekaisista
tunteista sekä sellaisista mainituista tunteista, joita tunnemme
itseämme, että sellaisista, joita tunnemme kunnioituksemme esinettä
kohtaan. Päinvastoin nöyryyttä herättävä mielenkiihotus, joko
hyveellinen tai paheellinen, on syntynyt ihmettelyn-, surun- ja
itsensärakastamisen-sekaisista tunteista, joihin liittyy omien vikojen
herättämä viha, joiden vuoksi itseämme ylenkatsomme. Näiden koko erotus
johtuu siitä, että ihmettelyllä on kaksi ominaisuutta. Ensimäinen on se,
että hämmästys saattaa tunteen voimakkaaksi heti alusta pitäen, ja
toinen on se, että tunne on jatkuvasti tasainen, s. o. että elonhenget
jatkuvasti liikkuvat samaan tapaan aivoissa. Näistä ominaisuuksista
ilmenee edellinen paljon useammin ylpeydessä ja matelevaisuudessa kuin
jalomielisyydessä ja nöyryydessä, joissa kahdessa viimeksimainitussa
taaskin jälkimäinen ominaisuus taajemmin ilmenee. Syy tähän on se, että
pahe tavallisesti syntyy tietämättömyydestä, ja että ne, jotka vähimmin
tuntevat itseänsä, ovat enimmin taipuvaiset ylpeilemään ja matelemaan.
Sillä jokainen heidän kohtaamansa uusi seikka hämmästyttää heitä; he
ihailevat itseään, jos omistavat itselleen ihmettelynsä aiheen ja
kunnioittavat itseään, jos tuo seikka on heidän arvolleen edullinen; he
ylenkatsovat itseään, jos se on heidän arvoansa alentava. Mutta koska
ylpeyttä herättänyttä seikkaa usein seuraa nöyryyttävä seikka, on heidän
mielenliikutuksiensa kulku vaihteleva. Jalomielisyys päinvastoin ei ole
missään suhteessa ristiriitainen hyveellisen nöyryyden kanssa, eikä se
muuten ole muuttuvainen, jonka vuoksi sen liikkeet ovat varmat,
pysyväiset ja aina samanlaiset. Mutta ne eivät juuri synny
hämmästyksestä, koska ne, jotka siten itseänsä kunnioittavat, varsin
hyvin tuntevat tämän itsekunnioituksen syyt. Kuitenkin nämät syyt
(nimittäin toimivan henkilön vapaan tahdon käyttämisvalta, joka herättää
itsekunnioitusta, ja saman henkilön heikkoudet, jotka estävät häntä
kunnioittamasta itseään liiaksi) ovat niin ihmeelliset, että ne joka
kerta, kun niitä uudelleen kuvitellaan mielessä, herättävät uutta
ihmettelyä.