Tulee siis kokonaan hyljätä se yleinen luulo, että muka ulkona meistä on
joku onni, joka toteuttaa tai jättää toteuttamatta mielensä mukaan
seikkoja. Meidän tulee tietää että kaikkea ohjaa jumalallinen
kaitselmus, jonka ijäinen päätös on niin välttämätön ja muuttamaton,
ett'ei, lukuunottamatta niitä seikkoja, jotka sama päätös on asettanut
riippuvaisiksi vapaasta tahdostamme, meille tapahdu mitään, joka ei
olisi välttämätöntä ja edeltäkäsin määrättyä, emmekä siis erehtymättä
voi toivoa, että meille toisin tapahtuisi. Mutta koska useimmat halumme
tavoittelevat sellaisia seikkoja, joiden saavuttaminen ei ole kokonaan
meistä, eikä kokonaan muista riippuvainen, tulee meidän tarkasti erottaa
ne, jotka yksinomaan ovat meidän tahdostamme riippuvaiset, jotta niitä
yksistään haluaisimme. Ja lisäksi, vaikka meidän tulee pitää meistä
riippumattomien seikkojen toteutumista kokonaan edeltäkäsin määrättynä
ja muuttamattomana, jotta halumme ei niihin kohdistuisi, ei meidän siltä
pidä jättää punnitsematta niitä perusteita, joiden nojalla niitä saattaa
enemmän tai vähemmän toivoa, jotta niistä saisimme ohjeita
toiminnallemme. Jos meillä esim. olisi jotakin toimitettavaa paikassa,
jonne saattaisimme mennä kahta eri tietä pitkin, joista toinen
tavallisesti olisi paljon turvallisempi kuin toinen, ja jos kaitselmus
olisi määrännyt, että meiltä tuota turvallista tietä kulkiessamme
varastettaisiin rahamme, ja jos päinvastoin toista tietä astuessamme
vaaratta saapuisimme perille, niin ei meidän siltä pidä olla
välinpitämättömät tiemme valinnasta, eikä turvautua kaitselmuksen
päätöksen muuttamattomuuteen ja välttämättömyyteen. Sillä järki vaatii,
että valitsemme sen tien, joka tavallisesti on turvallisempi; ja meidän
tulee olla tyytyväiset siihen, että valitsimme tämän tien, vaikka meille
onkin tapahtunut vahinko sitä astuessamme. Sillä tämä vahinko on ollut
meille välttämätön, eikä meillä siis ole ollenkaan syytä toivoa, että
olisimme sen välttäneet, vaan tulee meidän toimia paraan tietomme
mukaisesti; kuten luulen silloin tehneemmekin. Jos näin totutamme
itseämme erottamaan välttämättömyyden onnesta, on varmaa, että helposti
totumme ohjaamaan halujamme siten, että ne aina saattavat tuottaa meille
täyden tyydytyksen siinä määrässä, kuin niiden toteuttaminen on
yksinomaan meistä riippuvainen.