Koska mainitut mielenliikutukset eivät kiihota meitä toimintaan muuten
kuin synnyttämänsä halun välityksellä, tulee meidän erityisen
huolellisesti ohjata tätä halua. Siinä, että siveysoppi opastaa tähän,
on sen pääansio. Sanoin äsken, että halu on hyvä, perustuessaan
todelliseen tietoon ja välttämättömästi paha, perustuessaan erehdykseen.
Tavallisin erehdys haluihin nähden on se, ett'emme tarpeeksi erota
meistä itsestämme kokonaan riippuvaisia seikkoja niistä, jotka eivät ole
meistä riippuvaisia. Mitä niihin tulee, jotka ovat yksinomaan meistä,
s. o. vapaasta tahdostamme, riippuvaiset, tarvitsee meidän ainoastaan
tietää, että ne ovat hyvät, jotta niitä mitä innokkaimmin
tavoittelisimme. On näet hyveellistä toteuttaa vallassamme olevia hyviä
seikkoja, eikä hyvettä koskaan voi haluta liian innokkaasti. Koska se,
mitä näin haluamme, ei voi olla meiltä onnistumatta, kun näet sen
toteuttaminen riippuu yksistään meistä, saavutamme siitä koko sen
tyydytyksen, jota olemme odottaneet. Tavallinen vika tässä suhteessa on
se, ett'ei koskaan haluta liiaksi, vaan liian vähän. Tehokkain
parannuskeino on, että poistamme hengestämme kaikki muut vähemmän
tärkeät halut, ja että koetamme hyvin selvästi tajuta ja tarkkaavaisesti
tutkia haluamamme seikan hyvyyttä.
145. _Niistä haluista, joiden tyydyttäminen riippuu kokonaan muista
seikoista, sekä onnen laadusta._
Niitä seikkoja, joiden saavuttaminen ei ollenkaan ole riippuvainen
tahdostamme, ei meidän koskaan tule intohimoisesti haluta, kuinka hyvät
tahansa ne ovatkin. Sillä on mahdollista, ett'emme niitä saavuta, ja
tämä seikka pahoittaa meitä sitä enemmän, kuta kiihkeämmin olemme niitä
halunneet, etenkin koska ne, vallatessaan ajatuksemme, kääntävät pois
harrastuksemme sellaisista seikoista, joiden toteuttaminen on
riippuvainen tahdostamme. Tätä vastaan on olemassa kaksi pääkeinoa;
toinen on jalomielisyys, josta myöhemmin aion puhua, ja toinen on se,
että meidän alati tulee ajatella jumalallista kaitselmusta sekä ottaa
huomioon, ett'ei mitään tapahdu toisin kuin tämä kaitselmus ikuisuudesta
sen on määrännyt. Meidän tulee siis välttämättömänä ja muuttamattomana
kohtalona asettaa se toivomamme onnen vastakohdaksi sekä karkottaa tämän
onnen halu mielestämme harhaluulona, jonka erehtyväinen järkemme on
luonut. Sillä emme voi haluta muuta kuin sellaista, jota pidämme
jossakin suhteessa mahdollisena saavuttaa, emmekä voi pitää tahdostamme
riippumattomia seikkoja mahdollisina muuten, kuin riippuvaisina onnesta,
s. o. olettamalla, että ne saattavat tapahtua ja että ennen on
tapahtunut samanlaista. Tämä mielipide perustuu vain siihen, ett'emme
tunne kaikkia seikkoja, jotka aikaansaavat kunkin seikan. Kun näet joku
seikka, jota olemme luulleet onnesta riippuvaiseksi, ei tapahdu, osottaa
tämä, että joku sitä aikaansaavista vaikuttavista syistä on puuttunut ja
että haluamamme seikan saavuttaminen siis oli kokonaan mahdoton ja
ett'ei sellaista koskaan ole tapahtunut, s. o. sellaista, jonka
toteutumisesta samanlainen vaikuttava syy on puuttunut. Jos siis edeltä
olisimme tietäneet tämän, emme koskaan olisi pitäneet sitä mahdollisena,
emmekä siis olisi sitä halunneet.