Vaikka näiden mielenliikutuksien tuottama hyöty on mitä luonnollisin, ja
vaikka kaikkien järjettömien eläintenkin elämä yksinomaan ilmenee
samanlaisissa ruumiinliikkeissä kuin ne, jotka ihmisissä ovat
mielenliikutuksien yhteydessä, ja joita aikaansaamaan ne taivuttavat
sielua, ei mielenliikutuksien vaikutus kuitenkaan aina ole hyvä. Sillä
monet ruumiille vahingolliset seikat eivät alussa herätä mitään surua,
vaan tuottavat päinvastoin iloa; toiset taas ovat hyödylliset, vaikka ne
alussa ovat epämiellyttävät. Sitäpaitsi ne melkein aina saattavat
kuvittelemaan esiintyneitä hyviä ja pahoja seikkoja paljon suurempina ja
painavampina, kuin ne todella ovat. Sentähden ne kiihottavat meitä
tavoittelemaan edellisiä ja karttamaan jälkimäisiä innokkaammin kuin on
sopivaa. Samoin näemme usein houkutuksien pettävän eläimiä ja niiden
pakenevan pientä vaaraa syöksymällä suurempiin. Meidän tulee siis
turvautua kokemukseemme ja järkeemme, erottaaksemme hyvän pahasta ja
tunteaksemme niiden oikean arvon, niin ett'emme sekoita niitä toisiinsa,
emmekä missään suhteessa liioittele.
139. _Näiden mielenliikutuksien, ensiksikin rakkauden, sielulle
tuottamasta hyödystä._
Edellämainittu riittäisi, jos meissä vain olisi ruumis tai jos se olisi
olentomme parempi puoli; mutta koska se onkin halvempi puoli, tulee
meidän ennen kaikkea tarkastaa mielenliikutuksia sieluun kuuluvina.
Sieluun kuuluvina syntyvät rakkaus ja viha tiedosta ja ovat aikaisemmat
kuin ilo ja suru, paitsi silloin, kun viimeksimainitut ovat tiedon
veroiset, joiden lajeja ne ovat. Kun tämä tieto on tosi, s. o. kun ne
seikat, joita se saattaa meitä rakastamaan, todella ovat hyvät, ja ne
joita se saattaa meitä vihaamaan, todella ovat pahat, on rakkaus
verrattomasti parempi kuin viha. Se ei koskaan voi olla liian suuri, ja
se herättää aina iloa. Sanoin tätä rakkautta erinomaisen hyväksi, koska
se tuottaa meille todellista hyötyä ja siis tekee meidät
täydellisemmiksi. Sanoin myös, ett'ei se voi olla liian suuri, sillä sen
suurinkin määrä yhdistää meidät niin täydellisesti tuohon hyvään, ett'ei
rakkaus itseemme enää erota meitä siitä, enkä luule, että tämä koskaan
voi olla pahaa. Ilo seuraa tätä rakkauden tunnetta, koska se kuvailee
meille rakkautemme esinettä meille kuuluvana hyvänä.