Elämämme alussa on myöskin joskus tapahtunut niin, että laskimoveri oli
vallan omansa ravitsemaan ja ylläpitämään sydänlämpöä ja että laskimot
sisälsivät tätä verta niin runsaasti, ett'ei sydän tarvinnut mitään
ravintoa muualta. Tämä herätti ilon mielenliikutuksen ja pani samalla
sydänaukot tavallista enemmän laajenemaan. Aivoista lukuisina tulevat
elonhengekkeet vaikuttivat, ei ainoastaan sydänaukkoja aukaisevissa
hermoissa, vaan myöskin kaikissa muissa hermoissa, jotka lykkäävät
laskimoverta sydäntä kohti, sen, ett'ei sydämeen päässyt uutta verta
maksasta, pernasta, sisälmyksistä, eikä vatsasta. Sentähden nämät
liikkeet seuraavat ilon tunnetta.