Välistä taaskin sydämeen tuli joku outo neste, joka ei ollut omansa
ylläpitämään sydänlämpöä, vaan joka saattoi tukahuttaakin sen. Tämän
vuoksi sydämestä aivoihin nousevat elonhengekkeet herättivät sielussa
vihan mielenliikutuksen ja samalla nämät elonhengekkeet kulkivat
aivoista niihin hermoihin, jotka saattavat panna veren kulkemaan
pernasta ja hienoista maksalaskimoista sydämeen, estäen tämän
vahingollisen nesteen pääsyn sinne. Vielä suurempi määrä elonhengekkeitä
kulki niihin hermoihin, jotka saattoivat sysätä mainitun nesteen
takaisin sisälmyksiin ja vatsaan ja välistä pakottaa vatsaa oksentamaan
sen ulos. Tästä syystä nämät liikkeet välistä seuraavat vihan
mielenliikutusta. Saatamme paljaalla silmällä erottaa maksassa joukon
laskimoja tai putkia, jotka ovat tarpeeksi laajat päästääkseen veren
virtaamaan porttilaskimoon ja sieltä alempaan onttolaskimoon sekä
sydämeen, ilman että se ollenkaan pysähtyy maksaan. Mutta maksassa on
myös paljous pienempiä suonia, joihin veri pysähtyy ja joissa aina on
varastona verta, kuten myös on pernan laita. Koska tämä veri on
sameampaa kuin muissa ruumiinosissa oleva, on se sopiva ruumiinlämmön
ravinto silloin, kun vatsa ja sisälmykset eivät tuota sille ravintoa.