Välistä päinvastoin on sattunut niin, ett'ei ruumiilla ole ollut
riittävää ravintoa. Tämän johdosta sielu varmaankin tunsi ensi kerran
surua, joka ainakaan ei ollut vihaan yhdistyneenä. Siitä on ollut
seurauksena, että sydänaukot ovat supistuneet, koska niihin virtasi vain
vähän verta; tämän vuoksi melkoinen veren paljous on tullut pernasta,
joka on ikäänkuin viimeinen säiliö, joka päästää verta sydämeen, kun
siihen ei muualta tule tarpeeksi. Sentähden ne elonhengekkeiden ja
hermojen liikkeet, jotka näin supistavat sydänaukkoja ja noutavat verta
pernasta, seuraavat aina surun tunnetta.