Mieltymyksen on luonto erityisesti laatinut kuvailemaan miellyttävän
seikan tuottamaa nautintoa suurimmaksi inhimilliseksi hyväksi, ja
senvuoksi haluamme palavasti tätä nautintoa. On tosin eri mieltymyksen
lajeja, eivätkä näiden herättämät halut kaikki ole yhtä voimakkaita.
Kukkien kauneus esim. herättää meissä ainoastaan halun katsella niitä,
hedelmien kauneus taas halun syödä ne. Huomattavin halu syntyy siitä,
että kuvittelemme sellaisen henkilön omistavan täydellisiä
ominaisuuksia, jonka luulemme voivan muuttua toiseksi »minäksemme».
Sillä pannessaan ihmisiin, kuten myös järjettömiin eläimiin, sukupuolten
erotuksen, on luonto myös laatinut aivoihin erityisiä mielteitä, jotka
vaikuttavat, että ihminen määrätyssä ijässä ja erityisenä aikana pitää
itseänsä puutteellisena ja ainoastaan sen kokonaisuuden puoliskona,
jonka toisena osana toiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön tulisi olla.
Tämän toisen puolen saavuttamista luonto himmeästi kuvailee suurimmaksi
hyväksi, mitä saattaa kuvitella. Ja vaikka samalla kertaa näemme
useampia tähän toiseen sukupuoleen kuuluvia henkilöitä, emme himotse
useampia yht'aikaa, koska luonto ei saata meitä kuvittelemaan
tarvitsevamme enempää kuin yhden olentoamme täydentävän puolen. Mutta
jos yhdessä huomaamme jotakin, joka miellyttää enemmän kuin se, minkä
samaan aikaan näemme muissa, niin tämä vaikuttaa, että sielussa tuota
yhtä kohtaan herää koko se kiintymys, jonka luonto sielulle myöntää
siinä tarkoituksessa, että se koettaisi saavuttaa sen hyvän, jota luonto
kuvailee sille arvokkaimpana omaisuutena. Tätä kiintymystä eli halua,
joka näin syntyy mieltymyksestä, kutsutaan rakkaudeksi tavallisemmin
kuin yllämainittua samannimistä mielenliikutusta. Sillä on mitä
omituisimmat vaikutuksensa, ja se on romaaninkirjoittajain ja
runoilijoiden pääaiheena.