Kapakka Saksin rajoilla.
KAARLE V. MOOR syventyneenä lukemaan. SPIEGELBERG juoden
pöydän ääressä.
KAARLE V. MOOR (työntää kirjan oheen). Minua inhoittaa tämä mustetta
töhrivä vuosisata, kun luen Plutarkoksestani suurten miesten töitä.
SPIEGELBERG (täyttää hänelle lasin ja juo). Josefusta sinun sietää
lukea.
MOOR. Prometheuksen kirkas kipuna on sammunut, sen sijaan otetaan
nykyään tulta liekokasvien itiöistä -- teatteritulta, joka ei sytytä
edes piippuni tupakkaa. Siinä ne raapivat ja nakertelevat kuin rotat
Herkuleen nuijaa, ja tutkivat ytimen aivokopastaan saadakseen tietää,
mitä hän oikeastaan on kantanut kiveksinään. Muuan ranskalainen
mustakaapu opettaa, että Aleksanteri on ollut jänishousu, eräs
keuhkotautinen professori pitää puhuessaan vakituisesti nenänsä edessä
salmiakkipulloa ja luennoi _voimasta_. Ukkelit, jotka pyörtyvät
huomattuaan tulleensa isiksi, repostelevat Hannibalin sotataitoa, --
märkäkorvat nulkit onkivat lauseparsia Cannaen taistelusta ja
virnistelevät Scipion voitoille, koska heidän täytyy niitä selittää.
SPIEGELBERG. Sinähän kohta oikein itkeä tillität aleksandrialaisesti!
MOOR. Kaunis tulos sotaisista vaivoistanne, että nyt asustatte
akatemioissa ja että kuolemattomuuttanne laahataan vaivaloisesti
kirjankantimissa! Kallis palkkio verenne tuhlauksesta, että joku
Nürnbergin kamasaksa käärii teidät piparkakun ympärille tai parhaassa
tapauksessa joku ranskalainen murhenäytelmien kirjoittaja nostaa teidät
puujaloille, tanssimaan hänen vetonuorassaan. Hahaha!
SPIEGELBERG (juo). Lue Josefusta, siinä pyyntöni!
MOOR. Hyi hitto tätä velttoa kuohilas-vuosisataa, joka ei pysty muuhun
kuin märehtimään entisaikain tekoja ja nylkemään nahan muinaisten
urhojen selästä selityksillään sekä pilaamaan heidän maineensa
murhenäytelmillään. Sen kupeitten voima on kuihtunut, ja nyt täytyy
ihmiskunnan saada oluthiivasta uutta voimaa sikiämään.
SPIEGELBERG. Teestä, veli, teestä!
MOOR. Sitten he saartavat terveen luonnon äitelillä
totunnaisuuksillaan, eivät rohkene tyhjentää lasia, heidän kun täytyisi
juoda terveydeksi, -- hyvittelevät kengänharjaajaa, jotta hänen
avullaan voisivat esiintyä edukseen mahtiherrain edessä ja hosuvat
kiertolaista, jota heidän ei tarvitse pelätä. Jumaloivat toisiaan
päivällisen takia ja mielellään myrkyttäisivät toisensa aluspatjan
vuoksi, josta joku muu tarjoaa huutokaupassa enemmän. Tuomitsevat
sadukealaista, joka ei käy kyllin uutteraan kirkossa, ja alttarin
edessä punnitsevat mielessään vain korkoprosentteja, laskeutuvat
polvilleen, voidakseen oikein leväyttää laahuksensa, -- eivät räväytä
silmäänsä pois papista, nähdäkseen, miten hänen peruukkinsa on
käherretty. -- Pyörtyvät, nähdessään haavoittuneen hanhen, ja
taputtavat käsiään, kun ammattikilpailija lähtee pörssistä
vararikkoisena. -- Kuinka lämpimästi puristinkaan heidän kättään --
"vain yksi päivä vielä odottakaa!" -- Turhaa. -- Linnaan se koira!
Rukouksia, valoja, kyyneliä! (Polkien jalkaansa.) Helvetin hirmu!