"Onhan minulla."
Vanha postimies oli poikennut pari kyynärää tieltä ja nousi haudan
sivua...
"Ei, ei, kyllä minä tulen alas teidän luoksenne."
"Kiitos, kiitos, vaikea minua kankeilla säärilläni onkin nousta noin
jyrkkää mäkeä", sanoi hän hengästyneenä, "ne täyttävätkin seitsemän
kertaa kymmenen ja nuo hevoset tässä", jatkoi hän osottaen vääriä
sääriään.
Postimies hääräili laukkunsa kanssa ja vilkasi vähä väliä neitiin.
"Tehkää hyvin, neiti!"
"Kiitos!" Hän vilkasi kirjeen päällekirjoitusta ja kalpeni. "Tuo iso
'F' leveine koukeroineen — —"
"Siitä olisi pikkunen maksu, hyvä neiti, siitä kirjeestä —"
Mitä ihmettä kirje häneltä!
"Niin, niin, sehän on totta, kiitoksia nyt!" hän otti esiin kukkaronsa
ja hypisteli sitä kuumeentapaisesti.
Postimies vilkasi kukkaroon: siinä oli sekä 5, 10 että 25 äyrisiä.