Hän heittäytyi tuolille ja laski sen selustimelle käsivartensa ja
päänsä.
Amalie tuli läähättäen. »Se oli todellakin odottamaton... mutta oletko
sairas?»
»En ole», viskasi hän Amalielle ja nousi.
»Rakas, kulta Jörgen, mitä se on?»
»Ei mitään», toisti hän ja otti siemauksen viiniä. »Eiköhän sinulla
olisi serviettiä leivoksille?»
»Todellakin, kuuluhan se asiaan... Se oli kerrassaan odottamaton
vieras. Kuinka herttainen tyttö hänestä on tullut! Ja niin miellyttävä!
Eikö niin, Jörgen?»
»Kyllä hän on sievä tyttö... onko sinulla serviettiä!»
»Entäs minä, Jörgen?» hän tarttui Jörgeniin ja silmät rukoilivat.
»Entäs _minä_, kulta, pikku Jögge?»