TJOELDE. (menee Sannaes'in luo, syleilee häntä). Poikani!
ROUVA. Vai niin, senkötähden Sannaes tahtoi matkustaa! Sannaes!
(Tjoelde viepi Sannaes'in rouvansa luo, Sannaes lankee poloilleen,
suutelee hänen kättään, nousee heti ja menee jälleen perälle).
SIGNE (tulee). Äiti nyt on kaikki valmis!
ROUVA. Niin täälläkin!
SIGNE (on katsellut ympärilleen). Onko mahdollista!
VALBORG (häntä vastaan). Suo anteeksi, ett'en ole sulle mitään sanonut.
Mutta minä tiesin, mikä kamppaus edessäni oli, -- ja olinkin jo vähällä
sortua! -- Ja epävarmoja seikkoja ei juuri kernaasti kerrota.
SIGNE. Niin, _sinäpä_ olet osannut salata!
VALBORG. Pitkän kärsimyksen olen salannut en muuta!
SIGNE (suutelee häntä ja kuiskaa muutaman sanan; kääntyy). Sannaes!
(häntä kohti). Vai olemme me siis lanko ja käly?