BERENT. Mutta kaikkihan käypi oivallisesti!
TJOELDE. Tähän päivään saakka ei ole ollut valittamista.
BERENT. Pahimmasta on päästy, kun perustus on tehty -- ja tehty
kunnollisesti.
TJOELDE. Siitä on mun teitä suuresti kiittäminen.
BERENT. Erinomaisen helppoa on auttaa sitä, joka itse auttaa itseään!
TJOELDE. Enimmin on mua ilahuttanut se, että olen saavuttanut teidän
luottamuksenne, -- ja että olette hankkinut mulle toisten.
BERENT. Min'en olisi voinut tehdä mitään, ellette itse ensin olisi
tehnyt kaikkea. Älkäämme puhuko siitä enää! No, -- täällähän näyttää
tänävuonna vielä mukavammalta, kuin viimevuonna.
TJOELDE. Lisätään aina vähitellen, vuosi vuodelta.
BERENT, Ja te olette vielä kaikki koossa?
TJOELDE. Olemme vielä.
BERENT. Tottakin! Minä saatan sanoa terveisiä poistuneelta! (Tjoelde
kummastuu). -- Minä tarkoitan kavallerialuutnantilta!
TJOELDE. Vai -- niin! Oletteko -- --?
BERENT. -- Matkustimme yhdessä. Oli myöskin eräs hyvin rikas tyttö
samalla laivalla.
TJOELDE (hymyillen). Vai niin -- --!
BERENT. Minä en luule koetusten juuri onnistuneen. Moisten seikkojen
laita on aivan sama, kuin otus-joukon, johonka metsästäjä tähtää. Jos
ensimäinen laukaus menee mäntyyn, eivät seuraavatkaan tavallisesti
tahdo onnistua; varovaisuus kasvaa.
JAKOBSEN (on koettanut päästä Tjoelden luo; seisoo hattu kädessä). Minä
olen lurjus, minä; -- minä tiedän sen!