JAKOBSEN. Minä olen suuri lurjus; -- mutta minä myönnän sen!
TJOELDE. Mitäpä noista! Uskokaa, minua ilahuttaa, että nyt jälleen voin
tehdä välimme hyväksi.
JAKOBSEN. Min'en saata puhua. Sydäntäni polttaa. (Yhä puristellen hänen
kättään). Te olette paljon -- paljon parempi mies, kuin minä. Sitä
sanoin vaimollenikin: Kunnon mies, sanoin ma, (Liikutuksessaan).
TJOELDE (ottaa kätensä takaisin). Heittäkäämme kaikki entiset unholaan,
Jakobsen, -- kaikki, paitsi mitä hyvää on välillämme ollut! -- Kuinka
onnistuupi nykyään oluttehdas?
JAKOBSEN. He miks'ei! -- Kun ihmiset vain hörppivät olutta niin
hartaasti kuin nyt, niin -- -- --
BERENT. Jakobsen kyyditsi minut hyväntahtoisesti tänne. Matka oli
erinomaisen hupainen. Jakobsen on oikea alkuperäisyyden esikuva.
JAKOBSEN (epäilevästi Tjoeldelle). Mitä hän oikeastaan meinaa?
TJOELDE. Että te ette ole semmoinen, kuin ihmiset enimmästi.
JAKOBSEN. Niin -- min'en oikein ymmärrä hänen pakinaansa -- ellei hän
vain ole pitänyt mua narrinaan koko matkan.
TJOELDE. Kuinka niin voitte luulla? -- Olkaa hyvät, astukaa sisään,
mutta suokaa anteeksi, minä käyn edellä; vaimoni ei ole aina valmis
vieraita vastaanottamaan (menee).
BERENT. Eipä Tjoeldekään minusta näyttänyt niin tyytyväiseltä, kuin
odotin.
JAKOBSEN. Oho? -- Sitä min'en huomannut.
BERENT. Ehkä minä erhetyin. -- Hän tarkoitti kai, että meidän piti
mennä hänen jälessään?
JAKOBSEN. Siten _minä_ ymmärsin.
BERENT. Sitte pitää teidän, joka olette tuonut minut tänne, viedä minut
rouvankin luo.
JAKOBSEN. Minä olen nöyrin palvelianne, hra advokaatti! Rouvaa minä
syvimmästi kunnioitan, (äkkiä) niin, minä tarkoitan, samoin myöskin
Tjoeldeä, -- myöskin Tjoeldeä!
BERENT. Niin -- ja sitte me mentiin?
JAKOBSEN. Sitte me mentiin!
(On joutunut kunniapuolelle, muuttaa toiselle. Kokee kaikin
voimin astua Berent'in askeleita, joka näyttää vaikealta).
BERENT. Minä luulen teidän täytyy luopua kokeestanne. Harvat harvoista
ovat siinä onnistuneet.
JAKOBSEN. Noo, -- _minä_ kyllä -- --!
(Molemmat vasemmalle).
Kuudes kohtaus.
Sannaes. Valborg.
SANNAES (tulee reippaasti oikealta, menee vasemmalle, pälyilee
ympärilleen, astuu etu-alalle, sitten oikealle, missä piiloutuu puun
taakse).
VALBORG (tulee jälestä, astuu esiin, huomaa hänet, hymyilee).
SANNAES (astuu esiin). Niin, näettekös, neiti, te nauratte minua?
VALBORG. Minä saatan helposti itkeäkkin.
SANNAES. Neiti, poistakaa se mielestänne! Te erhetytte, -- te ette
huomaa tätä seikkaa niin tarkkaan, kuin minä!
VALBORG. Ken oli se, joka _tänään_ erhettyi? Ja joka pyysi anteeksi
tuota erhetystään?