VALBORG. Sinä _taidat_! -- Mene maailmaan, vaikka palvelustytöksi, --
mitä se tekee? Elää konkurssi-pesästä? Ei päivääkään, ei hetkeäkään!
SIGNE. Mutta mitähän äidistä tulee?
ROUVA. Äiti jää isän luo.
SIGNE. Mutta yksin --? Sinä, niin kivulloisena?
ROUVA. En yksin! Isä ja minä.
TJOELDE (esiin, suutelee kättä, jonka rouva ojentaa hänelle, vaipuu
polvilleen hänen tuolinsa ääreen, pää hänen syliinsä).
ROUVA (silitellen hänen hiuksiaan). Antakaa anteeksi isällenne, lapset;
se on kauniinta, mitä tehdä voitte.
(Tjoelde nousee jälleen, menee veralle päin. Konttoripalvelia
tuo kirjeen).
SIGNE (väistyen, tuskassa). Tuoss'on kirje häneltä! Ei enää! Min'en
tahdo! (Konttoripalvelia tarjoo sitä Tjoeldelle).
TJOELDE. Minä en enään ota vastaan kirjeitä.
VALBORG. Sannaes'iltä.
TJOELDE. Hän myöskin!
ROUVA. Lue se, Valborg! Tulkoon nyt vain kaikki yht'aikaa!
(Palvelia antaa kirjeen, menee).
VALBORG (aukasee sen, katsoo siihen ensin, lukee -- ei aivan ilman
liikutuksetta)
"Korkiasti kunnioitettava hra isäntä!
Teitä on minun kiittäminen kaikesta, mitä olen talossanne
nauttinut pienestä poikosesta saakka. Älkää siis panko pahaksenne
ehdotustani! Te tiedätte, että minä kahdeksan vuotta sitten sain
pienen perinnön. Sitä olen kasvattanut kaupoissa ja asioissa,
joita ei suuri liike vielä ole sekoittanut (Pysähtyy).
Summan siitä -- 7,000 spd -- tarjoan teille kunnioituksella ja
kiitollisuudella; sillä _teitä_ on minun alkujaan kiittäminen
siitä, että olen saanut ne koonneeksi. -- Te taidatte käyttää
niitä monin kerroin paremmin, kuin minä.
Jos mahdollisesti tarvitsette minua, on rakkahin toivoni,
vielä edeskinpäin jäädä palvelukseenne.
Suokaa anteeksi, että tein tämän ehdotuksen juuri nyt!
En voinut muuta.